Synnytys: Ponnistaminen, liike ja lepo

Tämä teksti pohjautuu synnytyspelon lievittämistä käsittelevään kirjaan. Kirja: Susanna Heli. Peloton synnytys - kohti turvallista kokemusta. Gummerus 2020.

Sisältö:

1. Ponnistustekniikka

2. Liikkuminen synnytyksen aikana 

3. Lepo synnytyksen aikana   

1. Ponnistustekniikka

Ponnistusvaihe on usein hysteerinen, mutta vaihe voi olla myös rauhallinen. Jotta synnyttäjä pystyy työntämään lapsen ulos, hänen lantionpohjansa olisi hyvä olla rento. Jos lantionpohja on jännittynyt, se vastustaa sitä, että lapsi työntyy lantionpohjan kudoksen läpi.

Tästä syystä synnyttäjän ei tarvitse ponnistaa niin kovaa kuin jaksaa vaan hän voi pysytellä täysin passiivisena, kunnes ei pysty olemaan ponnistamatta. Silloinkin kun paineen vuoksi tuntuu, että on pakko ponnistaa, Heli suosittelee odottamaan mahdollisimman pitkään niin rentona kuin pystyy. Tällöin kudokset ehtivät venyä ja keho on valmis ponnistukseen.

Ponnistustarve voi olla toisaalta hyvin heikko (esim väsyneen kohdun tai lääkkeellisen kivunlievityksen vuoksi), jolloin on vaikea löytää oikeita lihaksia. Kätilö neuvoo tällöin tekniikan ja lihasten löytämisen kanssa.

Ponnistamiseen tarvitaan lantionpohjan lihaksia ja vatsaontelon painetta.

Harjoitukset ponnistamiseen tarvittavien lihasten löytämiseksi

Harjoitus nro 1:
Ääntele matalasti, sulje suu, ja muodosta ääni suussa ja rinnassa. Toista muutama kerta. 
Ponnista kuvitellen, että sinun pitää työntää tamponi pois emättimestä. Ponnistus on tällöin erilainen kuin silloin kun ulostat. Toista muutamia kertoja.

Harjoitus nro 2:
Kädenväännössä on käytössä oikea lihasryhmä. Kokeile painaa tukihenkilösi käsivarsi alas. Miltä harjoitus tuntuu?
Kokeile sitten kädenvääntöä niin, että ääntelet samalla matalalla äänellä. Kokeile sulkea suusi ja suunnata ääni alas kohti lantiota. Sujuuko paremmin?

Matalaääninen pihinä estää ponnistamasta liikaa.

2. Liikkuminen synnytyksen aikana

Selällään makuuta kannattaa välttää synnytyksen aikana mahdollisimman paljon; makuuasennossa olo on kuin etenisi synnytyksessä vastamäkeen. Seisominen tai edes istuminen on parempi vaihtoehto.

Pystyasennossa tapahtuva aktiivinen synnytystyö vilkastuttaa verenkiertoa, lietsoo supistuksia ja auttaa lasta etenemään synnytyskanavassa.

Menetelmiä, joista on apua synnytyksen aktiivisten vaiheiden aikana:

- Käveleminen
- Lanteiden pyörittely (musiikin tahtiin tai ilman)
- Asennon muuttaminen
- Liikkuminen epiduraalipuudutuksen saamisen jälkeen

Epiduraalipuudutuksen jälkeen on erityisen tärkeää, että pyrkii olemaan aktiivinen. Liike stimuloi supistuksia ja liikkumalla pystyy parhaiten estämään supistusten loppumisen.

Pään taakse päin kallistus ja suun avaaminen auttaa rentouttamaan lantionpohjan. Liikkumisen aikana voi hyödyntää itseapukeinoja (hengitys, rentoutuminen, ääni, ajatuksen voima).

3. Lepo synnytyksen aikana

Synnytys voi kestää kauan, jolloin synnyttäjän (sekä tukihenkilön) olisi syytä pystyä välillä lepäämään, jolloin synnytyksen jaksaa paremmin. Unettomuus näkyy mm. apatian, masennuksen ja ahdistuksen tunteina.

Helin mukaan unen ei tarvitse olla yhtäjaksoista vaan uni koostuu pätkistä supistusten välillä. Lepo voimistaa kehoa silloinkin vaikka ehtisi levätä vain lyhyen aikaa supistusten välin ollessa lyhyt.

Nukkuminen synnytyksen aikana on mahdollista, kun tuntee olonsa turvalliseksi. Nukahtamisen helpottamiseksi synnyttäjä voi hyödyntää turvallisuuden tunnetta lisääviä keinoja sekä itseapukeinoista rentoutumista.

Synnytys: Synnyttäjän itseapukeinot

Tämä tiivistelmä pohjautuu synnytyspelon lievittämistä käsittelevään kirjaan. Kirja: Susanna Heli. Peloton synnytys - kohti turvallista kokemusta. Gummerus 2020.

Ensin pieni kertaus edellisestä tiivistelmästä: Synnytys on äärimmäinen fyysinen kokemus, jonka pelkääminen on luonnollista. Synnytyspelko voimistaa kivun tunnetta ja voi hidastaa synnytystä. Tästä syystä pelkoa kannattaa pyrkiä lievittämään.

Synnyttäjän itseapukeinojen on tarkoitus lievittää pelkoa ja stressiä ja lisätä turvallisuuden tunnetta synnytyksen aikana.

Kun kehon reaktiot viestivät turvallisuudesta, vaikka olo olisi turvaton, tunne turvallisuudesta vahvistuu. Itseapukeinojen käyttöä kannattaa harjoitella ennen synnytystä, jotta niiden käyttö on tuttua jo ennen synnytystä; pelottavassa tilanteessa tututkin asiat unohtuvat.

Susanna Helin esittelemät itseapukeinot: 

1. Hengitys 
2. Kehon rentouttaminen 
3. Äänen sopiva käyttö 
4. Ajatuksen voima

(+5. Tukihenkilön rooli, joka esitellään seuraavassa tiivistelmässä)

Keinoihin voi turvautua missä tahansa synnytyksen vaiheessa ja niistä voi halutessaan käyttää vain yhtä. Heli ohjeistaa käyttämään ainakin hengitystä ja liittämään mukaan tarpeen ollen muita keinoja.

Keinot esiteltynä: 

1. Hengitys

Pelon yksi ilmenemismuoto on hengityksen pidätys ja kiivas hengitys. Tällainen hengitystapa voimistaa kipukokemusta, kehon jännittyneisyyttä ja ahdistusta. Supistuksen aikana synnyttäjä tuntee tarvetta hengittää voimakkaasti, mikä on pelkoon liittyvä vaistonvarainen reaktio.

Synnyttäjän kannattaa pyrkiä hengittämään luonnollisesti ja rauhallisesti. Se vahvistaa turvallisuudentunnetta. Hengitys on tällöin äänetöntä tai lähes äänetöntä ja uloshengityksen aikana keho rentoutuu.

Jos supistukset ovat niin voimakkaita, että synnyttäjä ei pysty hengittämään rauhallisesti ja äänettömästi, voi ottaa käyttöön äänen.

Harjoitus ennen ennen synnytystä: 
Tarkkaile, millaista normaali rauhallinen hengityksesi on. Kokeile hengittää äänekkäästi ja voimakkaasti ja kiinnitä huomiota siihen, miten olosi muuttuu. Pyydä tukihenkilöäsi kuuntelemaan hengitystäsi, että myös hän kuulee eron.

Hengitystapa supistuksen aikana: Hengitys pehmeää ja äänetöntä. Uloshengitys pidempää kuin sisäänhengitys. Päätä supistus huokaukseen, mikä rentouttaa /neutralisoi supistuksen aikana lihaksiin kertyneen lihasjännityksen. Huokaus voi olla äänetön tai muistuttaa haaa-ääntä. Harjoittele tätäkin etukäteen.

2. Kehon rentouttaminen

Susanna Heli suosittelee keskittymään supistuksen aikana johonkin ajatukseen, kuten siihen että keho on painava. Tämä estää ajatusten poikkoilua ja antaa keholle mahdollisuuden edetä synnytyksessä.

Supistusten suunnan voi ajatella olevan alaspäin ja että tavoitteena on vajota niiden mukana alas päin ja antautua kipuaallon vietäväksi. Helin mukaan on helpompi kuvitella, että supistuksilla on huipun sijaan pohja; mielikuvissa pohjalle vajoaminen on helpompaa kuin huipulle kiipeäminen.

Pelko jännittää lihakset, joista voimakkaimmin epäkkäät (blogin kirjoittajan huomio: epäkkäät ovat yläselän lihaksia). Epäkkäät ja kasvojen lihakset ovat voimakkaasti yhteydessä tunteisiin. Siksi automaattisen pelko- ja stressireaktion voi pysäyttää rentouttamalla hartiat, kasvot ja muun kehon. Lantionpohjan lihakset vaikuttavat synnytyksen etenemiseen ja niiden jännityksen poistossa /vähentämisestä on oleellista kasvojen ja leuan rentoutus supistuksen aikana.

Harjoituksia ennen synnytystä:
- Harjoitus 1: Kokeile jännittää/rentouttaa eri kehonosia niin, että tunnet eron rennon ja jännittyneen lihaksen välillä. Tee tämä jännitys/rentoutus 2-3 kertaa seuraaville: otsa/silmät, leuka/suu, niska/hartiat, reidet/takapuoli. Tarkkaile, miten tämä vaikuttaa tunteisiisi.
- Harjoitus 2: Jännitä kehosi ja hengitä sitten rauhallisesti ulos. Huomioi, miten uloshengitys poistaa kehosi jännitystä.

Supistuksen aikana:
Nojaudu jotakin (tai tukihenkiöäsi) vasten ja antaudu alaspäin suuntautuvalle liikkeelle. Rentouta kehosi kasvoista alkaen ja alas päin suuntautuen (erityistä huomiota hartioihin kiinnittäen). Keskity ajattelemaan jotakin, esimerkiksi sanaa "painava painava painava". Käytä uloshengitystä apuna rentoutuaksesi paremmin.

3. Ääni

Avautumisvaiheen lopussa ja ponnistusvaiheessa synnytys on fyysisempää ja paine lantionpohjassa kovaa, jolloin voi olla vaikea hengittää äänettömästi. Tällöin paineen tunnetta voi myötäillä äänellä.

Pelätessä ääni on korkea ja jännittynyt, mikä vahvistaa pelkoa ja pakokäytöstä. Miellyttävä ja matala ääni auttaa kehoa ehkäisemällä pelkoa ja stressiä. Matala ääni myös aktivoi lantiopohjan lihaksia, joten matalaa ääntä voi käyttää ponnistusvaiheessa.

Synnytyksen lopussa uloshengityksen pitkänä pitämisessä voi auttaa se, että ääntelee ulos hengittäessä.

Harjoitus ennen synnytystä:
Ota mukava ja rento asento joko makuulla tai istuen. Kun olet hengittänyt muutaman kerran sisään ja ulos, paina huulet kevyesti yhteen ja anna uloshengityksen muuttua mmm-äänteeksi. 
Rentouta kasvot ja muuta uloshengitysääni aktiivisemmaksi (muistuttaa ahh-ääntä) suu raollaan. Hyödynnä hengityksesi rytmiä. Rentouta kehosi. Toista muutamia kertoja kovemmalla ja matalammalla äänellä. 
Kokeile sitten kimeää iiii-ääntä ja sitä, miten se vaikuttaa tunteisiin ja lihaksiin, kuten vatsalihaksiin. Palaa sitten matalaan matalaan pehmeään ääneen. Jatka ja kallista samalla päätäsi taaksepäin (leuan rintaa vasten pitäminen voi lukkiutta kaulan). 

Supistuksen aikana: 
- Supistuksen alkaessa ala pitää matalaa pitkää ääntä. Rentouta kasvot, leuka ja kaula. Voit äännellä voimakkaasti. Äänen pitää olla tasainen ja pehmeä ja olisi hyvä, että se kestää yhtä kauan kuin uloshengitys. Kallista päätäsi vähän taaksepäin välttääksesi kaulan lukkiutumisen.

4. Ajatuksen voima

Ajatuksen voima on suuri apu mikäli se toimii, mutta myös psyykkisesti vaikein apukeino mielelle hyväksyä. Siksi sen käyttö kannattaa aloittaa ajoissa.

Ajatusten voimasta esimerkki on mantrasana, jonka lausumiseen keskittyminen vähentää aivojen muuta aktiviteettia. Tämä voi auttaa ottamaan kivun ja supistukset vastaan ja mahdollistaa oksitosiinin lisääntyneen erityksen.

Kun kipu on kovaa, on helppo alkaa sanoa "ei". Silloin on voi toimia päin vastoin ja toistaa mantrasanaa "kyllä" tai "joo". Joo-sanan lisäksi tai sijaan voi käyttää mantrana muutakin sanaa (esim jonkun nimi, alas, aukene).

Harjoitus ennen synnytystä:
Toistele mielessäsi "kyllä" tai "joo" (tai jokin oma sana). Tee sitten sama sanalla "ei". Huomaatko eroa?
Muuta uloshengityksesi matalaksi ääneksi. Toista muutamia kertoja. Vedä sitten syvään henkeä ja muuta matala ääni joo-sanaksi, jonka sanot matalalla äänellä. Anna sanan venyä uloshengityksen pituiseksi. Toista muutamia kertoja.
Kokeile sitten sanoa "eiiii". Toista muutamia kertoja. Miltä se tuntuu? Miten se eroaa edellisestä?
Sano uudestaan hitaasti "joooo" matalalla äänellä.

Harjoitus myönteiset vahvistavat lauseet:
Vahvistavia lauseita voi käyttää koko raskausajan alusta loppuun asti. Vahvistavat lauseet voi kirjoittaa erityiselle paperille tai vihkoon, jota pitää esimerkiksi sänkynsä vieressä ja toistaa esim aamuisin tai iltaisin. Tällöin tulevasta synnytyksestä on helpompi ajatella myönteisesti. 

Toivistelmän tekijän huomautus: mantran pitää olla sellainen, johon saa itsensä uskomaan, esimerkiksi "muutkin selviävät, samoin minä myös". 

Esimerkkejä vahvistavista lauseista:

"Olen vahva ja rauhallinen."
"Luotan kehooni."
"Selviän kivusta."
"Ymmärrän, että minua pelottaa, mutta selviän pelostani."
"Hyväksyn kaikki tunteeni."

Supistuksen aikana:
- Toista mantrasanaa ("joo" tai jokin muu sana) pehmeästi ja rytmikkäästi. Pidä äänesi matalana ja rauhallisena. Voit halutessasi nojata päätäsi hieman taaksepäin, mutta tee siten kuin tuntuu parhaalta.

Synnytys: Synnytyspelon vaikutus ja synnytyksen kulku

Tämä tiivistelmä pohjautuu synnytyspelon lievittämistä käsittelevään kirjaan. Kirja: Susanna Heli. Peloton synnytys - kohti turvallista kokemusta. Gummerus 2020.

Synnytyspelko ja sen vaikutus

Synnytys on äärimmäinen fyysinen kokemus, jonka pelkääminen on Susanna Helin mukaan vaistomaista. Myös kova tai sietämätön kipu synnytyksen aikana on luonnollinen osa synnytystä. Pelko voimistaa kivun tunnetta, käynnistää taistelu-/pakoreaktion ja voi hidastaa synnytystä. Tästä syystä sekä pelkoa että kipua kannattaa pyrkiä lievittämään.

Kun pelko lievittyy, synnyttäjän olo on rauhallisempi ja turvallisempi, synnytys pystyy etenemään ja myös kipu voi tuntua siedettävämmältä.

Synnytyspelko voi lievittyä, kun hankkii etukäteen tietoa itseä pelottavasta asiasta ja miten omaa pelkoa voi helpottaa (itseapukeinot, tukihenkilön rooli, kivun lievitys, hoitohenkilökunnan tuki). Tiedon hankinnasta esimerkkinä on se, että jos pelkää synnytyskipua, asiassa voi auttaa se, että selvittää, mistä synnytyskipu johtuu ja mikä on sen merkitys synnytyksessä. Vastaavasti esimerkiksi repeämien pelossa voi ottaa selvää repeämistä (ja vaikea-asteisen repeämän ehkäisystä) tai uuden tilanteen pelossa itse synnytyksen kulusta.

Synnytyksen kulku

Kohtu on lihas, joka kasvaa raskauden edetessä. Sen toiminta on tahdosta riippumatonta. Samoin toimii esimerkiksi sydänlihas.

Supistus tarkoittaa sitä, että kohtu supistuu kokoon, mikä on kivuliasta. Supistukset kuuluvat synnytykseen ja saavat synnytyksen etenemään. Supistuksen kesto ja voimakkuus lisääntyvät synnytyksen edetessä ja siten myös kipu voimistuu. Synnytyskipu johtuu pääosin supistuksista.

Synnytyskivun voimakkuuteen voi vaikuttaa myös itse. Oksitosiini on kehon erittämä hormoni, joka lievittää ahdistusta ja kipua. Oksitosiinin määrää voi lisätä turvallisuuden tunteella.

Jokaista supistusta seuraa tauko. Synnytyksen alussa tauot kestävät useamman tunnin ja synnytyksen lopussa noin minuutin. Taukojen aikana lepääminen on tärkeää jaksamisen kannalta, sillä synnytys kestää usein pitkään.

Pelkoa ja stressiä lievittämällä synnyttäjä pystyy lepäämään - jopa nukkumaan tai torkkumaan - taukojen aikana, mikä auttaa jaksamaan läpi synnytyksen.

Synnytyksen vaiheet

Synnytyksen vaiheet jaetaan kolmeen: latenssivaihe, avautumisvaihe ja ponnistusvaihe.

Tavoitteena voi pitää sitä, että elää synnytyksen läpi supistus kerrallaan ja pyrkii lepäämään supistusten välillä riippumatta siitä, mikä synnytyksen vaihe on meneillään.

Latenssivaihe 

Kohtu lämpenee. Supistukset ovat heikkoja, lyhyitä ja epäsäännöllisiä ja ne avaavat kohdunsuuta. Supistusten voimasta kohdunsuu aukeaa 0 cm -> 5 cm.

Synnyttäjä voi supistusten tullessa seisoa ja keskittyä hengitystekniikkaan ja kehon rentouttamistekniikoihin. Jotkut synnyttäjät kokevat jo kovempaa kipua ja voivat tarvita enemmän tukea. Välillä voi kirjoittaa muistiin, kuinka usein supistuksia tulee.

Latenssivaihe voi kestää vain hetken tai useita vuorokausia. Synnytyksen käynnistyminen vie usein aikaa eikä mikään merkki (esim lapsiveden meno, supistukset tai limatulpan irtoaminen) merkitse suoraan synnytyksen käynnistymistä vaikka toisaalta voi merkitä.

Jotta voimia säästyisi synnytyksen myöhempiin vaiheisiin, kannattaa keskittyä supistusten välillä johonkin aivan muuhun sen sijaan, että tarkkailee itseään ja väsyttää itsensä niin.

Avautumisvaihe

Supistukset avaavat kohdunsuun 5 cm -> 10 cm.

Avautumisvaiheessa supistukset ovat yleensä yhtä pitkiä ja tauot säännöllisempiä. Supistusten (ja kipujen) voimakkuus kasvaa. Synnyttäjä voi tuntea epätoivoa. Avautumisvaiheen kesto vaihtelee muutamasta tunnista noin vuorokauteen. 

Keholle voi antaa aikaa tottua kipuun, mutta myös erilaisia kivun lievityskeinoja voi käyttää. Itsensä rauhoittamiseen ja kivun lievitykseen kuuluvat tällöin myös kaikki itseapukeinot (hengitys, rentoutuminen, äänen käyttö ja ajatuksen voima).

Tukihenkilön merkitys kasvaa ja supistukset voi pyrkiä kohtaamaan yhdessä hänen kanssaan. Tukihenkilö voi auttaa synnyttäjää keskittymään tähän hetkeen ja muistuttaa, mistä kaikesta synnyttäjä on jo selvinnyt.

Ponnistusvaihe

Ponnistusvaihe alkaa kun lapsi on liikkunut synnytyskanavassa ja lapsen pää painaa lantionpohjaa. Tällöin kaikki itseapukeinot, tukihenkilön tuki ja turvalliselta tuntuva ympäristö ovat hyväksi, jotta synnyttäjä kokee vähemmän pelkoa. Tämä auttaa synnytystä etenemään.

Ponnistamisen tarve voi tuntua koko kehon valtaavana voimakkaana impulssina. Ponnistamisen tunne voi myös olla vaikeampi erottaa erityisesti, jos käytössä on lääkkeellinen kivunlievitys.

Kun ponnistamisen tarve tulee, sitä kannattaa myötäillä parhaansa mukaan, jotta synnytys etenee. Kuitenkin joskus voi olla tarpeen jopa hidastaa ponnistamista, jotta kehon kudokset ehtivät joustaa paremmin. Kätilö ohjeistaa tässä.

9. Lepo synnytyksessä ja aika synnytyksen jälkeen

Tämä teksti pohjautuu synnytyspelon lievittämistä käsittelevään kirjaan.

Levon merkitys synnytyksen aikana

Synnytys voi kestää kauan. Jotta synnyttäjä jaksaisi synnyttää, kehon ja mielen pitää saada välillä toipua. Muutoin itseapukeinojen toimivuuskin on heikko. Jos aivot eivät saa unta, se näkyy erilaisina mm. apatian, masennuksen ja ahdistuksen tunteina.

Uni palauttaa fyysisesti ja vaikuttaa merkittävästi henkiseen jaksamiseen ja mielentilaan. Uni vaikuttaa myös siihen, kuinka synnyttäjä pystyy kiintymään lapseensa.

Kirjoittajan mukaan unen ei tarvitse olla yhtäjaksoista vaan uni koostuu pätkistä supistusten välillä. Kun välit ovat lyhyitä, tuntuu ikävältä herätä aina supistuksen alkaessa, mutta lepo voimistaa silti kehoa.

Nukkuminen synnytyksen aikana

On mahdollista nukkua aktiivisen synnytystyön aikana. Uni on stressin ja pelon vastakohta, ja nukahtaa voi vain, kun tuntee olonsa turvalliseksi ja luottaa, ettei mitään pahaa tapahdu unen aikana. Synnyttäjä voi hyödyntää erilaisia turvallisuuden tunnetta lisääviä keinoja ja myös itseapukeinoista rentoutumista ja painon tunnetta, jolloin on helpompi nukahtaa.

Nukahtamisen helpottamiseksi huoneen voi pimentää ja hakeutua rentoon asentoon, esimerkiksi kylkimakuulle tai puoli-istuvaan asentoon. Tukihenkilö voi hieroa synnyttäjän käsiä ja jalkoja. Hieronnan on hyvä olla tällöin rytmistä, yksitoikkoista ja rauhallista. Hän voi toistaa samalla matalalla hitaalla äänellä jotakin sanaa, kuten painava, rento tai päästä irti. Jatkuva kosketus ja sanojen toistelu vähentävät aivojen kykyä rekisteröidä kipua ja luovat transsinkaltaisen rentoutuneen tilan.

Kannattaa muistaa, että kyse on pienistä ”voimanokosista” supistusten välillä. Kunnolla rentoutumisessa voi kestää 20 minuuttia. Kun synnyttäjä kokee levänneensä tarpeeksi, hän jaksaa taas aktiivista valveillaolojaksoa useita tunteja. Kirjoittajan kokemuksen mukaan valveillaolojaksot kestävät synnytyksessä 4-6 tuntia ja lepovaiheet noin 40-90 minuuttia.

Myös tukihenkilön on tärkeä saada lepoa. Se ei tarkoita, että hän voisi käydä pitkäkseen ja nukkua monta tuntia (paitsi jos se sopii synnyttäjälle), vaan että hän lepää lyhyempiä aikoja jaksaakseen tukea synnyttäjää paremmin.

Kun lapsi on syntynyt

Välittömästi synnytyksen jälkeen synnyttäjän kehon oksitosiinipitoisuus on korkeampi kuin koskaan hänen elämänsä aikana, jotta synnyttäjä pystyisi kiintymään lapseensa nopeasti.

Olisi hyvä, että synnyttäjällä ja lapsella säilyy keskeytymätön ihokontakti. Synnyttäjä tarvitsee myös rauhaa ja tilaa tunteidensa työstämiseen. Huoneessa olevien henkilöiden pitäisi puhua kuiskaten ja käyttäytyä rauhallisesti, jotta tuore perhe saa aikaa asettua uuteen rooliinsa. Henkilökunnalta voi pyytää, että perhe saa omaa aikaa lapsen syntymän jälkeen.

Synnyttäjä tarvitsee yhä synnytyksen jälkeen paljon läheisyyttä, kosketusta ja rauhaa, jotta oksitosiinia erittyy synnytyksen jälkeen runsaasti. Imetyksen käynnistymiselle ja kehon nopeammalle toipumiselle on paremmat edellytykset, jos oksitosiinia erittyy runsaasti. Imetyksen alussa nänneihin saattaa koskea, jolloin itseapukeinoista voi olla apua kivun sietämisessä.

8. Ponnistustekniikka ja liikkeen merkitys synnytyksessä

Tämä teksti on osa synnytyspelon lievittämistä käsittelevää tekstisarjaa.

Teksti sisältää seuraavat osiot:

- Ponnistustekniikka

- Löydä oikeat lihakset ponnistusvaiheeseen  

- Liike synnytyksen aikana

- Lanteiden liikuttelu

Ponnistustekniikka

Ponnistusvaihe on monesti hysteerinen, mutta vaihe voi myös olla rauhallinen, ja usein synnyttäjä tarvitsee aikaa uskaltaakseen työntää lapsen ulos. Jotta siihen pystyy, lantionpohjan pitää olla rento. Jos lantionpohja on jännittynyt ja ponnistaa kaikin voimin, kaksi vahvaa voimaa vastustaa toisiaan. Ponnistamisen voi visualisoida ajattelemalla, että kohdun lihakset työntävät lasta ylhäältäpäin ja lapsen pää tunkeutuu lantionpohjan pehmeän ja rentoutuneen kudoksen läpi. Sen tiellä ei ole esteitä eikä jännittyneitä lihaksia.

Synnyttäjän ei tarvitse ponnistaa niin kovaa kuin suinkin jaksaa. Synnyttäjä voi pysytellä täysin passiivisena siihen asti, kun ei enää pysty olemaan ponnistamatta. Paineen tunne voi olla niin musertava, että synnyttäjä voi kokea, ettei voi olla ponnistamatta, mutta tosiasiassa ponnistaminen ei saa olla pakotettua vaan paineen tunteen pitää vain "antaa olla". Kun synnyttäjä tuntee ponnistustarvetta, kirjoittaja neuvoo pysähtymään hetkeksi ja katsomaan mitä tapahtuu, kun vain odottaa rentona. Siten kudokset ehtivät venyä ja ponnistusimpulsseihin ehtii syntyä yhteys. 

Ponnistustarve voi olla myös hyvin heikko, jolloin on vaikea "löytää" oikeita lihaksia. Heikko ponnistusimpulssi voi johtua esim väsyneestä kohdusta tai lääkkeellisestä kivunlievityksestä. Oikean tekniikan voi löytää silti. Tällöin tarvitsee apua kätilöltä oikean tekniikan ja lihasten löytämiseen.

Lantionpohjan rentouttamiseen voi käyttää tekniikkaa, jossa synnyttäjä pärisyttää huuliaan kuin hevonen uloshengityksen aikana. Anna ilman virrata ulos rintakehän, vatsan ja lantion avulla. Kokeile rohkeasti.

Löydä oikeat lihakset ponnistusvaiheeseen

Ponnistusvaiheessa on tärkeää hyödyntää oikeita lantionpohjan lihaksia sekä vatsaontelon painetta. Tee seuraavat harjoitukset löytääksesi oikeat lihakset ja kokeillaksesi, miltä ponnistaminen tuntuu.

Ääntele matalasti, sulje suu, ja muodosta ääni suussa ja rinnassa. Toista muutamia kertoja ja tunnustele oloasi.

Ponnista kuvitellen, että sinun pitää työntää tamponi pois emättimestä. Ponnistus on tällöin erilainen kuin silloin, kun käyt kakalla. Toista muutamia kertoja ja tunnustele oloasi.

Kädenvääntö on hauska harjoitus, josta on paljon apua. Kun yrität painaa alas kumppanisi käsivarren, käytät oikeaa lihasryhmää. Toista muutamia kertoja. Miltä harjoitus tuntuu? Kokeile sitten kädenvääntöä niin, että ääntelet samalla matalalla ja vahvalla äänellä. Eikö sujukin paljon paremmin? Kokeile samaa myös niin, että suljet suusi ja suuntaat äänen alaspäin kohti lantiota.

Kokeile myös pihistä matalalla äänellä. Se estää sinua ponnistamasta liikaa. 

Liike synnytyksen aikana

Synnytystyön helpottamiseksi synnyttäjän täytyy välillä olla aktiivinen ja välillä levätä. Pystyasennossa tapahtuva aktiivinen synnytystyö (esim kävely, lantion pyörittely ja asennon muuttaminen) vilkastuttaa verenkiertoa, stimuloi supistuksia ja auttaa lasta laskeutumaan synnytyskanavassa.

Koko synnytyksen aikaa ei tarvitse seisoa, mutta selällään makuuta kannattaa välttää mahdollisimman paljon. Anatomisesti selinmakuulla synnyttäminen on kuin tekisi työtä vastamäkeen ja verenkierto kohtuun heikkenee. Seisominen tai edes istuminen on parempi vaihtoehto.

Menetelmiä, joista on apua synnytyksen aktiivisten vaiheiden aikana:

- Käveleminen.
- Lanteiden liikuttelu (musiikin tahtiin tai ilman). Samalla voi toistella mielessä tai ääneen mantraa, kuten ”painava, painava”.
- Liikkuminen epiduraalipuudutuksen saamisen jälkeen. Epiduraalin jälkeen on erityisen tärkeää pyrkiä olemaan aktiivinen, sillä liike stimuloi supistuksia, ja liikkumalla pystyy parhaiten estämään niiden loppumisen.

Lanteiden liikuttelu

Lanteiden liikutuksen merkitys: ”Kuvittele, että sinulla on sormus sormessasi. Jotta saisit sormuksen pois, sinun täytyy keinutella ja pyöritellä sitä samalla kun vedät sitä itseäsi kohti. Aivan samalla tavalla lasta pitää keinutella alaspäin lantiossa.” 

Tuntuu myös hyvältä ”tehdä” jotain kivulle, sillä silloin olo tuntuu voimakkaammalta. 

Pää saa mielellään olla hiukan taaksepäin kallistunut, koska silloin suu aukeaa, ja se auttaa rentouttamaan lantionpohjan. Liikkumisen aikana voi hyödyntää itseaputyökaluja (hengitys, rentoutuminen, ääni, ajatuksen voima).

7. Itseapukeino: ajatuksen voima

Tämä teksti on osa synnytyspelon lievittämistä käsittelevää tekstisarjaa.

Sisältö: 

- Ajatuksen voima 

-- Mantrat

-- Harjoitus 

-- "Joooo" supistuksen aikana 

- Myönteiset vahvistavat lauseet 

-- Harjoitus

AJATUKSEN VOIMA

Ajatukset ovat voimallinen apuväline. Tästä esimerkkinä on se, että supistusten myötäilyssä (myös ponnistusvaiheessa) ja kivun hyväksymisessä voi käyttää myönteistä mantrasanaa.

Ajatuksen voima on suuri apu jos se toimii, mutta myös psyykkisesti vaikein apukeino käyttää, sillä on hankalaa tehdä asia, jota mieli vastustaa. Siksi sen käyttö kannattaakin aloittaa ajoissa.

Mantrat

Mantrasana voi auttaa ottamaan kivun ja supistukset vastaan. Kun kipu on kovaa, on helppo alkaa sanoa ”ei”. Silloin on tärkeää sanoa ”kyllä” tai ”joo”. Tällöin kehon on vaikeampaa lukkiutua ja vastustaa synnytystä.

Perusohje on alkaa käyttää mantraa heti, kun tuntee halua sanoa ”ei” tai kun mieliala on kielteinen; jos jotakin on pakko sanoa, voi yhtä hyvin sanoa ”kyllä”.

Joo-sanan lisäksi tai sijaan voi käyttää muutakin mantraa, kuten esimerkiksi jonkun nimeä, sanaa alas tai aukene. Lausuttuun sanaan keskittyminen vähentää aivojen muuta aktiviteettia ja mahdollistaa oksitosiinin lisääntyneen erityksen.

Harjoitus

Toistele mielessäsi "kyllä" tai "joo". Tee sitten sama sanalla "ei". Toista muutamia kertoja. Huomasitko mitään eroa?

Muuta uloshengityksesi matalaksi ääneksi. Toista muutamia kertoja. Vedä sitten syvään henkeä ja muuta matala ääni joo-sanaksi, jonka sanot matalalla äänellä. Anna sanan venyä uloshengityksen pituiseksi. Toista muutamia kertoja. Miltä tämä tuntui?

Kokeile sitten sanoa ”eiiii.” Toista muutamia kertoja. Miltä se tuntuu? Miten se eroaa edellisestä?

Sano uudestaan hitaasti ”joooo” matalalla äänellä.

"Joooo" supistuksen aikana

Kokeile sanoa supistuksen aikana pehmeästi ja rytmikkäästi ”joooo” yhä uudestaan. Pidä äänesi matalana ja rauhallisena.

Jos haluat, voit nojata päätäsi hiukan taaksepäin. Sekin estää kehoasi lukkiutumasta. Tee kuten sinusta tuntuu parhaalta.

Myönteiset vahvistavat lauseet

Ajatukset voivat tukea tai vangita. Ajatuksiaan voi muuttaa myönteisempään suuntaan. Jos toistaa säännöllisesti myönteistä ajatusta, mieli alkaa pitää sitä ”totuutena”. Keho omaksuu uuden ”totuuden”, onko se totta vai ei

Myönteisissä vahvistavissa lauseissa ei milloinkaan käytetä kieltosanaa (ei).

Harjoitus

Tarkoitus on muokata tietoisesti omia ajatuksia ja vaihtaa kielteinen ajatus myönteiseen. Synnyttäjä voi käyttää vahvistuksia odotusajan alusta loppuun saakka. Vahvistavat lauseet voi kirjoittaa erityiselle paperille tai vihkoon, jota pitää esimerkiksi sänkynsä vieressä ja toistaa muutaman kerran päivässä esimerkiksi aamuisin tai iltaisin. Tällöin on helpompi ajatella myönteisesti tulevasta synnytyksestä.

Esimerkkejä vahvistavista lauseista:

* Olen vahva ja rauhallinen.
* Luotan kehooni.
* Selviän kivusta.
* Ymmärrän, että minua pelottaa, mutta selviän pelostani.
* Hyväksyn kaikki tunteeni.

6. Itseapukeinot: rentoutuminen ja ääni

Tämä teksti pohjautuu synnytyspelon lievittämistä käsittelevään kirjaan.

Sisältö: 

- Rentoutuminen: 

-- Sukellustekniikka

-- Jännittyneet lihakset 

-- Rentoutustekniikka supistuksen aikana 

-- Lantionpohjan lihakset 

-- Harjoituksia 

- Ääni 

-- Matala ja hoitava ääni 

-- Äänitekniikka supistuksen aikana 

-- Harjoituksia 

RENTOUTUMINEN 

Susanna Heli suosittelee keskittymään johonkin ajatukseen, kuten siihen että keho on painava. Keskittyminen lievittää stressiä ja estää ajatusten poukkoilua. Keskittyessä synnyttäjä ei taistele niin herkästi supistuksia vastaan vaan myötäilee niitä. 

Heli suosittelee, että synnyttäjä pyrkii olemaan aktiivisesti passiivinen, jolloin keho antaa synnytyksen edetä. Synnytyksen suunnan voi ajatella olevan alaspäin ja että tavoitteena on myötäillä tätä liikettä. Supistuksilla voi kuvitella olevan huipun sijaan pohja; on helpompi vajota pohjalle kuin kiivetä huipulle.

Sukellustekniikka

Eräs kätilö kehitti "sukellustekniikan". Sukellustekniikka auttaa naista lopettamaan taistelun supistuksia vastaan niin, että hän sen sijaan sukeltaakin kehoonsa ja antautuu kipuaallon vietäväksi.

Ajatus perustuu siihen, että nainen antaa periksi ja muuttuu passiiviseksi. Helin esittelemät keinot hengitys ja rentoutuminen ovat saaneet vaikutteita sukellustekniikasta.

Jännittyneet lihakset

Pelko voi aktivoida sarjan automaattisia kehollisia reaktioita. Pelkoon ja stressiin reagoi herkimmin epäkäslihas, joka yltää niskasta hartioihin ja yläselkään. Epäkäslihas on kasvolihasten tavoin läheisessä yhteydessä tunteisiin. Kun ihminen altistuu jollekin uhkaavalle, tunteet jännittävät nämä lihakset.

Automaattisen reaktion voi pysäyttää rentouttamalla hartiat, kasvot ja kehon ja antamalla otsan huoliryppyjen silitä. 

Kun tietoisesti rentoutuu supistuksen aikana, kipukokemus ei ole niin kielteinen. Rentoutumalla ja kuvittelemalla kehon painavaksi pystyy ehkäisemään pakoreaktion.

Painon ja passiivisuuden tunne havainnollistuu konkreettisesti kuvitellessa, miltä tuntuu vajota veteen. Jokaisen hengenvedon myötä eri kehonosat muuttuvat yhä raskaammiksi.

Supistuksen aikana: Nojaa pääsi tukea vasten, anna käsivarsien ja hartioiden roikkua täysin velttoina, leuan ja kasvojen valahtaa. Seiso jalat harallaan ja koukista rytmikkäästi polviasi niin, että liike suuntautuu lattiaa kohti. Syvennä rentoutumistasi uloshengityksen avulla. Kiinnitä erityistä huomiota hartioihin, sillä ne jännittyvät herkästi. 

Harjoitus

Asetu makuulle tai nojaudu taaksepäin. Kokeile sitten jännittää/rentouttaa eri kehonosia niin, että tunnet eron rennon ja jännittyneen lihaksen välillä.

Vaihe 1

Jännitä ja rentouta 2–3 kertaa
- otsa/silmät, leuka/suu
- niska/hartiat, käsivarret/kädet
- reidet/takapuoli, jalat.

Vaihe 2

1. Jännitä koko kehosi ja mieti, miltä eri kehonosissa tuntuu. Millaisia tunteita se synnyttää?

2. Voit vahvistaa alaspäin suuntautuvaa liikettä uloshengityksen avulla. Jännitä ensin koko keho. Hengitä sitten ulos ja anna samalla leuan ja pään valahtaa, hartioiden pudota, käsivarsien ja käsien veltostua, selän, takapuolen ja reisien rentoutua.

3. Toista sama muutamia kertoja ja huomaa, miten jännitys valahtaa kehostasi jokaisen uloshengityksen myötä. Miltä kehossasi tuntuu? Millaisia tunteita sinussa syntyy?

Rentoutustekniikka supistuksen aikana

Kun supistus alkaa, seiso tai käy makuulle. Nojaudu jotakin tai jotakuta (tukihenkilöäsi) vasten. Antaudu täysin alaspäin suuntautuvalle liikkeelle.

1. Rentouta kasvot ja otsa kauttaaltaan, anna suun jäädä vähän auki niin, että alaleuka on rento.

2. Rentouta hartiat ja anna niiden vajota pehmeästi yhä alemmas.

3. Rentouta sitten muu keho ja anna käsivarsien, käsien, takapuolen ja säärten vajota. Anna koko kehon valahtaa alaspäin painovoiman vetämänä.

4. Ajattele sanaa painava, painava, painava.

5. Käytä uloshengitystä apunasi rentoutuaksesi yhä syvemmin.

Rentouta erityisesti:
- otsa/silmät, leuka/suu
- niska/hartiat
- reidet/takapuoli.

Lantionpohjan lihakset

Lantionpohjassa on useita lihaksia, joita synnyttäjä saattaa tiedostamattaan jännittää supistuksen aikana. Siitä seuraa se, että ne hidastavat tai vaikeuttavat synnytyksen etenemistä - kehon eri lihakset ovat yhteydessä toisiinsa. Siksi lantionpohja jännittyy, kun jännittää kasvoja, leukaa ja suuta. Lantionpohjan rentoutta voi lisätä pitämällä kasvot ja leuan rentoina supistuksen aikana.

Lantionpohjaharjoituksia

Voit itse tuntea tämän yhteyden, kun jännität lantionpohjaa niin paljon kuin pystyt ja yrität puhua samaan aikaan.

Jännitä lantionpohjaa.

Kun olet saavuttanut maksimaalisen jännityksen, ala puhua. Tarkkaile, miltä huulissasi, leuassasi ja poskissasi tuntuu.

ÄÄNI

Avautumisvaiheen lopussa ja ponnistusvaiheessa voi olla vaikea hengittää äänettömästi, koska synnytys on yhä fyysisempää ja paine lantionpohjassa kovaa. Keho voi myötäillä paineen tunnetta esimerkiksi ääntelemällä. 

Äänen käyttö on kehon keino helpottaa sisäistä painetta, ja monet naiset tuntevat tarvetta äännellä synnytyksen aikana. 

Äänen avulla supistukset on helpompi ottaa vastaan etenkin avautumisvaiheen lopussa ja ponnistusvaiheessa. Ääntely voi tuntua nololta, mutta siihen kannattaa suhtautua luonnollisena osana synnytystä.

Matala ja hoitava ääni

Jos olo on pelokas, ääni on korkea ja jännittynyt. Se vahvistaa pakoreaktiokäyttäytymistä ja lisää lihasjännitystä, mistä syntyy noidankehä.

Miellyttävällä ja matalalla äänellä ääntely ehkäisee pelkoa ja stressiä, mikä auttaa kehoa. 

Matala ääni aktivoi myös lantionpohjassa sijaitsevia lihaksia, joita käyttää ponnistaessa; matalaa ääntä voi hyödyntää ponnistusvaiheessa. Vatsalihakset ja lantionpohjan lihakset auttavat lasta työntymään alaspäin synnytyskanavassa.

Synnytyksen lopussa voi olla vaikeaa pitää uloshengitys pitkänä, ja silloin ääni auttaa säilyttämään pehmeän ja tasaisen hengitysrytmin. Tekniikka on yksinkertainen: hengittää äänen avulla ulos jokaisella uloshengityksellä. Muistutus: äänen pitää olla pehmeä eikä liian korkea.

Harjoitus

Äänteleminen voi tuntua oudolta, ja siksi tätä harjoitusta kannattaa kokeilla ennen synnytystä, jolloin tietää, toimiiko se itsellä. Toisaalta harjoitus, joka tuntuu vieraalta arjessa, voi toimia synnytyksessä.

Asetu makuulle tai istu mukavassa ja rennossa asennossa. Kiinnitä huomiota hengitykseesi. Kun olet hengittänyt muutaman kerran sisään ja ulos, paina huulet kevyesti yhteen ja anna uloshengityksen muuttua mmm-äänteeksi. Äänen pitää olla tasainen ja yhtä pitkä kuin uloshengitys. Toista muutamia kertoja. 

Rentouta leuka ja huulet. Muuta uloshengitysääni hiukan aktiivisemmaksi, niin että se muistuttaa matalaa ahh-ääntä. Suu on hiukan raollaan. Hyödynnä oman hengityksesi rytmiä äläkä pakota ääntä. Hengitä pehmeästi sisään ja anna koko uloshengityksesi muuttua pehmeäksi ja matalaksi ahh-ääneksi. Rentouta leuka ja hartiat. Toista pari kertaa hitaasti ja rauhallisesti.

Tee sama muutamia kertoja käyttämällä kovempaa ja matalampaa ääntä. Tunnetko, kuinka vatsalihakset aktivoituvat, kun ääni on matala ja voimakas?

Kokeile sitten kimeää iiiiii-ääntä. Miltä se tuntuu? Toista muutamia kertoja. Mitä lihaksia käytät? Huomaatko, miten nielusi väsyy? Mihin voima suuntautuu?

Palaa takaisin matalaan pehmeään ääneen. Toista muutamia kertoja. Millaisia tunteita havaitset itsessäsi? Voitko tuntea voiman ja suunnata sen kulkemaan alaspäin kehosi läpi?

Kokeile sitten kallistaa päätäsi aavistuksen verran taaksepäin niin, että suusi on hiukan raollaan ja huulet rennot. Anna äänen virrata suustasi ja käännä kämmenesi ylöspäin. Miltä tämä tuntuu? Toista muutamia kertoja.

Äänitekniikka supistuksen aikana

1. Kun supistus alkaa, anna matalan ja pitkän äänen kummuta syvältä vatsastasi. Rentouta leuka, huulet ja kaula sen sijaan että jännittäisit lihaksia. Mitä voimakkaammin ääntelet, sitä matalammaksi ääni muuttuu. Äänen pitää olla tasainen ja pehmeä ja kestää suunnilleen yhtä kauan kuin uloshengityksen.

2. Kaulan asennolla on merkitystä. Jos leukasi on rintaa vasten, koko kaulan alue voi lukkiutua. Kallista sen sijaan päätäsi hiukan taaksepäin, jotta kaula ”avautuu”. Niin vältät tiedostamattoman lukkiutumisen. Kokeile kuitenkin, mikä tuntuu sinusta hyvältä.

Synnytyspelkokirjan lyhennelmä

Tiivistän tähän blogiin useampana tekstinä kirjan, joka käsittelee synnytyspelkoa ja sen lievittämistä. Kirja: Peloton synnytys - kohti turvallista kokemusta. Susanna Heli. Gummerus 2020.

Linkit teksteihin tässä.

TIIVISTELMÄT: Kaikkien alla olevien tekstien tiivistelmät tässä. 

Tiivistelmä 1: Synnytyspelon vaikutus ja synnytyksen kulku (tekstit 1-3)

Tiivistelmä 2: Synnyttäjän itseapukeinot (tekstit 4-7) : hengitys, rentoutuminen, ääni ja ajatuksen voima.

Tiivistelmä 3: Ponnistaminen, liikkeen ja levon merkitys synnytyksen aikana (tekstit 8-9)

Tiivistelmä 4: Tukihenkilön merkitys ja ohjeita tukihenkilölle (teksti 10)

+ Synnytystilasta omanlainen (ei perustu kirjaan vaan aiemmin synnyttäneiltä koottuihin vinkkeihin)

****

Teksteistä pidemmät versiot:

Osa 1: Synnytyspelko ja sen vaikutus synnyttäjään 

Asiasisällöt: synnytyspelko

Osa 2: Synnytyksen kulku, osa 1

Asiasisällöt: synnytyksen kulun ymmärtämisen merkitys, käsitteitä, kohtu, supistukset, tauot supistusten välissä, hyväksyntä

Osa 3: Synnytyksen kulku, osa 2

Asiasisällöt: latenssivaihe, avautumisvaihe, milloin sairaalaan, ponnistusvaihe, repeytymät, tunnelma, synnytyksen kesto, tuore äiti

Osa 4: Pelon, stressin ja turvallisuudentunteen tunnistaminen sekä yleiskatsaus itseapukeinoihin

Asiasisällöt: tunteiden (pelko, stressi, rauhallisuus, turvallisuuden tunne) tunnistaminen, yleiskatsaus itseapukeinoihin ja supistusten kohtaamiseen 

Osa 5: Itseapukeino: hengitys

Asiasisällöt: hengityksen vaikutus, hengitysharjoituksia, hengitystekniikka supistusten aikana, huokauksella kehon rentoutus

Osa 6: Itseapukeinot: rentoutuminen & ääni

Asiasisällöt: rentoutustekniikka supistuksen aikana, jännittyneet lihakset, lantionpohjan lihakset, äänen merkitys, matala ääni, harjoituksia

Osa 7: Itseapukeino: ajatuksen voima

Asiasisällöt: ajatuksen voima, mantrat, myönteiset vahvistavat lauseet, harjoituksia 

Osa 8: Ponnistustekniikka ja liikkeen merkitys synnytyksessä

Asiasisällöt: ponnistustekniikka, lihasten löytäminen ponnistusvaiheeseen, liikkeen merkitys synnytyksessä, lantion keinuttelu

Osa 9: Lepo synnytyksen aikana ja aika heti lapsen syntymän jälkeen 

Asiasisällöt: levon merkitys synnytyksen aikana, kuinka nukkua synnytyksen aikana, aika heti synnytyksen jälkeen 

Osa 10: Tukihenkilölle 

Asiasisällöt: tuen merkitys, doula, synnyttäjän tukeminen, nykyhetkeen keskittyminen, hiljaisuus supistusten välillä, oksitosiini, porttikontrolliteoria, läheisyys, kosketus, hieronta, harjoituksia

5. Itseapukeino: hengitys

Tämä teksti pohjautuu synnytyspelon lievittämistä käsittelevään kirjaan.

HENGITYS 

Tunteet näkyvät tavassa hengittää. Hyvä olo -> tyytyväinen huokaus. Pelko -> hengityksen pidätys. Halu paeta -> kiivas hengitys. Usein hengitystapa ilmentää synnyttäjän pelkoa selvimmin. Kiivas hengitys voimistaa kipua, lisää kehon jännittyneisyyttä ja aiheuttaa ahdistusta. Ahdistuksesta seuraa hyperventilaatiota eli liikahengitystä ja liikahengitys lisää ahdistusta -> noidankehä. 

Jotta kielteisen tapahtumasarjan saisi pysäytettyä, synnyttäjän kannattaa yrittää löytää uudelleen luonnollinen tapa hengittää. Oikea hengitystapa on hyvä keino lievittää pelkoa ja vahvistaa turvallisuudentunnetta ja rentouttaa. Kirjoittajan mukaan se on itseapukeinoista tehokkain.

Luonnollinen hengitys on rauhallista ja pakottamatonta. Uloshengitys on tällöin pehmeää ja äänetöntä ja uloshengityksen aikana hartiat ja keho rentoutuvat.  Hengitys voi tapahtua suun tai nenän kautta ja olisi hyvä, ettei sitä ajattele liikaa.

Supistusten aikana synnyttäjä tuntee halua hengittää voimakkaasti, mikä on pelkoon liittyvä vaistonvarainen reaktio, jotta lihakset hapettuisivat maksimaalisesti mahdollista pakoa varten. Voimakas hengitys lisää pelkoa ja jännitystä. Reaktion voi ehkäistä hengittämällä pehmeästi ja äänettömästi. Pehmeä ja äänetön hengitys voi tarkoittaa pientä äänen pitämistä, mutta sen pitäisi muistuttaa tuulta, joka virtaa sisään ja ulos kehon läpi. 

Jos supistukset ovat niin voimakkaita, että synnyttäjä ei pysty hengittämään pehmeästi ja äänettömästi, hän voi ottaa käyttöön äänen. Kun synnyttäjä ääntelee koko uloshengityksen ajan, se estää hengittämästä pingottuneesti. 

Kun supistus on ohi, synnyttäjä saa hengittää normaalisti. 

Harjoitus: hengityksen tarkkailu

Vaihe 1. Tarkkaile, millaista normaali hengityksesi on: hengityksen äänekkyys /hilljaisuus, millä kehon osalla hengität, mitä keholle tapahtuu sisään hengittäessä ja entä ulos hengittäessä. 

Vaihe 2. Kokeile hengittää äänekkäästi ja teennäisesti niin, että hengenvetosi kuuluvat huoneessa. Hengitä hetken ajan liioitellen. Kiinnitä huomiota siihen, miten tunteesi muuttuvat. Mikä on suurin ero ensimmäiseen hengitystapaan verrattuna?

Vaihe 3. Palaa pehmeään, äänettömään hengitykseen. Anna uloshengityksen virrata hitaana, pehmeänä ja hyvää tekevänä. Hengitä niin, että sinulla on hyvä olla. Jatka jonkin aikaa. Kiinnitä huomiota tunteisiisi. Miltä kehossasi tuntuu?

Pyydä tukihenkilöäsi kuuntelemaan hengitystäsi niin, että myös hän kuulee eron.

Hengitystekniikka supistusten aikana

Ohjeet koko supistuksen ajaksi

1. Pehmeä, äänetön sisäänhengitys. Jos vedät keuhkoihisi liikaa ilmaa, hartiat ja ylävartalo vetäytyvät automaattisesti ylöspäin.

2. Pitkä, pehmeä, äänetön uloshengitys. Uloshengitys muodostaa hengityskierron pisimmän osan ja on sisäänhengitystä pidempi. Uloshengityksen aikana keho rentoutuu ja laskeutuu alaspäin.

Päätä supistus huokaukseen

Huokaisemista voi käyttää luonnollisena rentoutumiskeinona synnytyksen aikana. Kun supistus hellittää, sen aikana kertynyttä jännitystä voi olla vaikea saada laukeamaan. Lihaksia voi tiedostamattaan edelleen jännittää, jolloin on vaikea levätä. Huokaiseminen supistuksen lopuksi on hyvä tapa rentouttaa ja neutralisoida keho.

Harjoitus

Tarkkaile ensin, mitä kehossasi tapahtuu huokaistessasi. Vedä keuhkot hitaasti täyteen ilmaa ja huokaise sekä äänekkäästi että äänettömästi. Voit yrittää synnyttää äänen (esim aaa-ääni). Vahvista liikettä jos pystyt. Kokeile muutaman kerran.

Päätä jokainen supistus niin, että täytät keuhkosi ilmalla ja huokaiset. Tee tämä kerran tai kaksi. Huokaus voi olla äänetön tai muistuttaa haaa-ääntä. Liioittele halutessasi. Pudota hartiasi ja tunne kehosi paino, kun ilma virtaa ulos.

4. Itseapukeinoja synnytyspelon lievittämiseen

Tämä teksti pohjautuu synnytyspelon lievittämistä käsittelevään kirjaan.

 

Teksti antaa yleiskatsauksen kirjassa esitellyistä itseapukeinoista synnytyksen ajaksi. Keinojen tarkoitus on lievittää pelkoa ja stressiä ja lisätä turvallisuuden ja voiman tunnetta synnytyksen aikana.

Kun kehon reaktiot viestivät turvallisuudesta silloinkin, kun olo ei tunnu turvalliselta, sisäinen tunne turvallisuudesta vahvistuu.

Jotta synnyttäjä voi toimia vastoin pelkoaan synnytyksen aikana ja pyrkiä lievittämään sitä, hän tarvitsee tietoa ja harjoittelua.

Keinot

1. HENGITYS

Hengitys on suorassa yhteydessä tunteisiin. Pehmeä ja äänetön hengitys muuttaa tunnetilan myönteisemmäksi.

2. RENTOUTUMINEN

Rentoutuessaan synnyttäjä ei jännitä lihaksiaan ja vastusta kehon synnytystyötä.

3. ÄÄNI

Matalan äänen käyttö torjuu pelkoa ja aktivoi vatsalihaksia, jotka auttavat ponnistusvaiheessa.

4. AJATUKSEN VOIMA

Ajatuksen voima vahvistaa psyykkistä voiman tunnetta ja luottamusta.

Keinoihin voi turvautua missä tahansa synnytyksen vaiheessa. Niistä voi valita käyttöön vain yhdenkin. Kirjoittaja ohjeistaa aloittamaan hengityksellä ja liittämään mukaan tarvittaessa muita keinoja.

Kirjoittaja ohjeistaa harjoittelemaan keinojen käyttöä etukäteen ennen synnytystä, koska pelottavassa tilanteessa yksinkertaisetkin asiat unohtuvat. Kirjoittaja myös ohjeistaa tutustumaan rohkeasti kaikkiin keinoihin, koska ennen pelottavaa tilannetta ei tiedä, mikä toimii parhaiten itselle.

Pelon ja turvallisuudentunteen ilmeneminen kehossa

Synnyttäjän on hyvä ymmärtää, miten pelko ilmenee kehossa, jotta hän pystyy tiedostamaan, milloin on aika lievittää pelkoa ja stressiä. Yhtä tärkeää on osata tunnistaa myös kehon myönteisiä reaktioita.

Pelon ja stressin ilmenemismuotoja kehossa

Yleisesti

* vaikeus rentoutua, nukkua ja levätä
* pidempään kestävät kielteiset ja epätoivoiset ajatukset

Supistuksen aikana

* äänekäs ja pingottunut hengitys
* jäykät hartiat, yhteen purrut hampaat, kädet nyrkissä
* katse harhailee, liikkuminen rauhatonta
* vaikea pysyä aloillaan
* itsensä vuoteelta käsien varaan kohottaminen
* varpaillaan seisominen
* kimeä, kireä ääni.

Rauhan ja turvallisuuden tunteen ilmenemismuotoja kehossa

Yleisesti

* rentoutunut ja neutraali keho
* lepo ja nukkuminen, kun väsyttää
* myönteiset ja kielteiset tunteet vaihtelevat luonnolliseen tapaan.

Supistusten aikana

* rauhallinen ja äänetön hengitys

* painava ja rentoutunut keho
* suljetut silmät tai levollinen katse
* ei pyrkimystä ohjata tai hallita supistusta
* matala ja rauhallinen ääni

Supistusten kohtaaminen tiiviisti 

Varmaa on, että synnytys alkaa supistuksilla ja päättyy niihin. Muutoin synnytyksen kulku ja kesto on ennustamaton. Supistuskipu voimistuu synnytyksen edetessä, mikä on merkki siitä, että synnytys etenee.

Myönteisen hallinnan tunteen luomiseksi synnyttäjä ja tukihenkilö voivat keskittyä kohtaamaan yhden supistuksen kerrallaan keinojen avulla. Jokaista supistusta seuraa lepovaihe, joka on jaksamisen kannalta tärkeä vaihe.

Supistuksen alkamiselle ja loppumiselle kannattaa sopia merkki, kuten sana "nyt", käden nosto tai tukihenkilön kosketus. Synnyttäjä ja tukihenkilö voivat työskennellä yhdessä tavoitteena auttaa keho pois pelon vallasta takaisin turvalliseen oloon. Supistuksen laantuessa synnyttäjä voi huokaista syvään, mikä poistaa kehon jännittyneisyyttä. 

3. Synnytyksen kulku (osa 2)

Tämä teksti pohjautuu synnytyspelon lievittämistä käsittelevään kirjaan.

 

Teksti sisältää seuraavat osiot:

- Synnytyksen vaiheet 

-- Ensimmäinen vaihe: latenssivaihe 

-- Toinen vaihe: avautumisvaihe 

-- Milloin sairaalaan? 

-- Kolmas vaihe: ponnistusvaihe 

-- Itseapukeinot ponnistusvaiheessa 

- Repeytymien pelko

- Tunnelman vaikutus 

- Synnytyksen kesto 

- Tuore äiti

Synnytyksen vaiheet

Synnytyksen vaiheet jaetaan kolmeen: latenssivaihe, avautumisvaihe ja ponnistusvaihe. Usein ensisynnyttäjän vaiheet kestävät kauemmin kuin uudelleensynnyttäjän, mutta myös tämä vaihtelee. Synnytys on hyväksyttävä tapahtumana, jonka kokonaiskestoa ei voi tietää etukäteen.

Lyhyen tähtäimen tavoitteena voi pitää sitä, että elää synnytyksen läpi supistus kerrallaan ja pyrkii lepäämään supistusten välillä riippumatta siitä, mikä synnytyksen vaihe on meneillään.

Ensimmäinen vaihe: latenssivaihe

Latenssivaihe on kehon viesti pian alkavasta synnytyksestä. Sen kesto vaihtelee lyhyestä hetkestä useisiin vuorokausiin. Latenssivaiheen aikana kohdunkaula kypsyy synnytystä varten ja kohtu "lämpenee". 

Latenssivaiheessa supistukset voivat olla lyhyitä (supistuksen kesto 15-45 sekuntia), heikkoja ja epäsäännöllisiä (taukojen pituus voi vaihdella muutamasta minuutista useaan tuntiin). Supistukset avaavat kohdunsuuta, joka aukeaa latenssivaiheen aikana noin 5 cm laajuiseksi.

Latenssivaiheen alussa kipu voi olla epämääräistä - jomottava tunne lantiossa. Tälllöin ei tarvitse tehdä välttämättä muuta kuin supistusten tullessa seisoa ja keskittyä hengitystekniikkaan ja itsensä rentouttamiseen. 

Osalla naisista kipu voi olla jo kovaakin. He voivat tarvita apukeinoja ja tukihenkilön aktiivisempaa osallistumista alusta saakka. 

Latenssivaiheessa monet synnyttäjät väsyttävät itseään, sillä he keskittyvät itsensä tarkkailemiseen ja sen pohtimiseen, onko synnytys alkanut. 

Jotta voimia säästyisi myös synnytyksen myöhempiin vaiheisiin, kirjoittaja suosittelee keskittymään supistusten välillä muuhun. Tällöin energiaa jää itse synnytykseen. Välillä voi kirjoittaa muistiin, kuinka usein supistuksia on.

Synnytyksen lähestymiseen viittaavia tekijöitä ovat jomottava kipu, limatulpan irtoaminen, lapsiveden meno tai supistukset. Kuitenkaan näistä mikään ei välttämättä merkitse, että synnytys olisi varsinaisesti alkanut; synnytyksen varsinaiselle alkamiselle ei ole merkkiä.

Synnytyksen käynnistyminen vie aikansa. On tavallista, että synnyttäjä luulee synnytyksen olevan jo pidemmällä kuin se oikeasti onkaan. Synnyttäjän ei kannata ottaa epäonnistumisena sitä, jos hän erehtyy luulemaan synnytyksen olevan todellisuutta pidemmällä.

Toinen vaihe: avautumisvaihe 

Avautumisvaiheen aikana kohdunsuu avautuu (5 cm -> 10 cm). Avautumisvaiheessa supistukset ovat yleensä yhtä pitkiä (60-90 sekuntia) ja tauot säännöllisempiä. Tauot ovat sitä lyhyempiä mitä lähempänä lapsen syntymä on, ja lopuksi ne voivat olla samanpituisia kuin supistukset. Supistusten voima (ja kivun voimakkuus) kasvaa jokaisen senttimetrin myötä, jonka kohdunsuu aukeaa. Avautumisvaiheen kesto on muutamasta tunnista noin vuorokauteen. 

Synnyttäjät mieltävät avautumisvaiheen eri tavalla. Osa kokee sen kaoottiseksi ja jotkut puolestaan kokevat sen helpoksi, koska se ei vaadi synnyttäjältä aktiivista osallistumista. (Vrt. ponnistusvaihe vaatii aktiivista osallistumista.)

Kivun kohtaamista voi helpottaa kun ajattelee mielikuvaa, kuinka supistukset avaavat kohdunsuuta. Kirjoittaja neuvoo synnyttäjää: "Kuvittele kumilenkki (kohdunsuu), joka laajenee hitaasti jokaisen supistuksen myötä. Kuvittele, kuinka se venyy ja laajenee, jotta lapsi mahtuisi syntymään." Sisäinen kuva auttaa kivun ymmärtämisessä. Sen avulla on myös helpompi sisäistää, ettei kipu ole vaarallista. 

Avautumisvaiheessa voi tuntua haastavalta hengittää rauhallisesti ja pehmeästi. Silloin synnyttäjä voi käyttää ääntä hengityksen tukena oikean rytmin säilyttämiseksi (lisää tästä tekstissä Itseapukeinot: rentoutuminen ja ääni). On myös tavallista, että tässä vaiheessa tai synnytyksen lopussa synnyttäjä alkaa sanoa "ei" ja haluaa pois tilanteesta ja tuntee olonsa toivottomaksi ja uskoo, ettei selviä synnytyksestä. Silloin voi alkaa sanoa "kyllä" (lisää tästä tekstissä 7. Itseapukeino: Ajatuksen voima). Tämä auttaa siinä, että jaksaa ja uskaltaa jatkaa.

Latenssivaiheen ja avautumisvaiheen aikana lapsi valmistautuu synnytykseen painamalla leukansa rintaansa vasten ja kiertymällä oikeaan asentoon äidin lantion sisällä.

Lapsi laskeutuu supistus supistukselta laskeutua alaspäin emättimessä. Työntyessään alaspäin lapsi kiertyy oikeaan asentoon mukautuakseen lantion ja emättimen muotoon. Lapsi kääntyilee, mikä edistää synnytystä.

Avautumisvaiheen lopussa kohdunsuu on auki 10 cm ja lapsen pää on kohdunsuun yläpuolella. Supistusten luonne muuttuu, ja synnyttäjä alkaa tuntea kovaa painetta, kun lapsi etenee synnytyskanavassa kohti lantionpohjaa.

Avautumisvaihetta seuraa tasannevaihe tai siirtymävaihe, jolloin synnytystyö "pysähtyy". Tällöin keho kerää voimia ennen kuin on aika ponnistaa.

Kirjoittaja suosittelee asennoitumaan avautumisvaiheessa niin, että nykyhetki on tärkein, ja kyse on vain siitä supistuksesta tai lepohetkestä, joka kulloinkin on meneillään. Se, että keskittyy esimerkiksi siihen, kuinka paljon synnytystä on vielä jäljellä, pahentaa kipua. 

Tukihenkilö voi auttaa synnyttäjää keskittymään tähän hetkeen ja siihen, mistä on jo selvinnyt. Mitä pidemmälle synnytys etenee, sitä enemmän tukihenkilöä tarvitaan. 

Avautumisvaiheenkin aikana on tavallista luulla, että avautumisvaihe on edennyt todellista pidemmälle. Näin käy helposti varsinkin ensisynnyttäjälle, jolla ei ole vertailukohtia.

Kun synnytys etenee ja kipu voimistuu, synnyttäjä voi tuntea epätoivoa. Kirjoittaja rohkaisee, että tällöin täytyy vain sopeutua voimakkaampaan kipuun ja antaa itselle aikaa, jotta kovempaan kipuun tottuu.

Milloin sairaalaan?

Varsinkin monet ensisynnyttäjät lähtevät sairaalaan liian aikaisin, koska heillä ei ole aiempaa kokemusta. 

Yleispätevä ohje on, että supistusten pitää olla säännöllisiä ennen sairaalaan lähtöä. Ne kestävät tällöin noin minuutin ja tulevat noin 2-3 minuutin välein. Uudelleensynnyttäjän voi olla hyvä lähteä sairaalaan jo aikaisemmin, ja hänen kehonsa viestit voivat olla moninaisempia.

Kolmas vaihe: ponnistusvaihe

Ponnistusvaihe alkaa, kun lapsi on liikkunut synnytyskanavan läpi ja lapsen pää on lantionpohjaa vasten. Ponnistuksen tarve voi tuntua koko kehon valtaavana voimakkaana impulssina, ja monien synnyttäjien mielestä se muistuttaa kovaa tarvetta ulostaa tai valtavaa painetta takapuolta vasten. Tunne voi myös olla epämääräisempi ja vaikeampi erottaa erityisesti jos käytössä on lääkkeellinen kivunlievitys kuten epiduraalipuudutus. 

Kohdun, lantionpohjan ja vatsan alueen syvät lihakset osallistuvat ponnistukseen. Supistukset painavat lapsen päätä emättimen aukkoa kohti. Aukko laajenee asteittain jokaisen supistuksen myötä. Emättimen aukko on kuin kumilenkki, joka venyy lapsen pään ympärille. On tavallista, että supistusten välisen tauon aikana lapsen pää vetäytyy takaisin emättimen sisään. Se auttaa kudosta joustamaan paremmin ja suo kivuttoman hetken. 

Lopulta lapsen pää on venyttänyt emättimen aukkoa niin paljon, että pää jää paikoilleen supistusten väliseksi ajaksi. Silloin synnyttäjä saattaa tuntea polttavaa kipua. Kun pää on venyttänyt aukon tarpeeksi suureksi, lapsi mahtuu syntymään ja työntyy esiin.

Ponnistusvaiheessa supistukset ovat erilaisia: ne tuntuvat työntyvän konkreettisemmin ulospäin kehosta. 

Ponnistusvaihe vaatii aktiivista osallistumista ja haasteena on myötäillä kehon tekemää työtä. Koska paine voi tuntua samalta kuin ulostustarve, synnyttäjä alkaa helposti "pidättää". Jos synnyttäjä ulostaakin samalla, sekin on normaalia ja henkilökunta hoitaa asian hienotunteisesti. Kun siis tuntuu ponnistamisen tarve, sitä kannattaa myötäillä parhaansa mukaan, niin synnytys etenee.

Lapsen saaminen ulos niin pienestä aukosta kuin emätin voi tuntua mahdottomalta tehtävältä. Kuitenkin asia on toisin: emätin rakentuu joustavasta limakalvosta ja paisuvaiskudoksesta. Se pystyy laajenemaan niin, että lapsi mahtuu työntymään sen läpi. 

Ponnistusimpulssin aikana keho ottaa vallan. Ponnistusvaiheen aikana synnyttäjä voi tuntea olevansa esimerkiksi täynnä voimaa, peloissaan tai uskoa, ettei selviä ponnistamisesta.

Itseapukeinot ponnistusvaiheessa 

Ponnistusvaiheessa synnyttäjä voi käyttää kaikkia itseapukeinoja, erityisesti sitä, että hyödyntää painon tunnetta (itsensä rentouttamiseen pyrkiminen ja johonkin ajatukseen keskittyminen). 

Jos synnyttäjä on polviseisonnassa, hänen kannattaa painaa takapuoli kantapäitä vasten. Jos synnyttäjä seisoo, kirjan kirjoittaja neuvoo koukistamaan polvet. Jalkojen väsyessä voi asettua kyljelleen. Asennosta riippumatta kannattaa kuvitella vajoavansa alaspäin. Myös ääneen voi toistaa esimerkiksi sanaa "alas". 

On myös tavallista, että ponnistusvaihvaiheessa kaikki tuntuu mahdottomalta. Tällöinkin voi hyödyntää ajatuksen voimaa ja alkaa sanoa "kyllä".

Repeymien pelko

Kirjoittajan mukaan  naisen alapää soveltuu rakenteeltaan lapsen synnyttämiseen. Emättimen aukko ja limakalvot ovat rakentuneet niin, että repeämä helpottaa lapsen työntymistä ulos eikä synnyttäjä yleensä tunne kipua kudosten repeytymisen hetkellä. Repeämä paranee useimmiten helposti.

Vaikea-asteisen repeytymän todennäköisyyttä pystyy ehkäisemään. Tässä on tärkeässä roolissa mm. se, että kätilö huolehtii siitä, että ponnistaminen ei tapahdu liian nopeasti.

Tunnelman vaikutus

Synnyttäjän tuntema pelko voi aiheuttaa sen, että lantionpohja vastustaa synnytystä. Silloin se ei ole valmis työntämään lasta ulos ja yrittää jarruttaa synnytystä.

Synnyttäjä tarvitsee tukea, jotta hänen pelkonsa lievittyisi ja olo tuntuisi turvalliselta. Myös ympäristön pitää olla tuntua turvalliselta. Kun synnyttäjän olo on luottavainen, lantionpohjan verenkierto lisääntyy ja sen lihakset auttavat lasta eteenpäin.

Harjoitus: Valmistautuminen turvalliseen ponnistusvaiheeseen

> Muuta mielikuviasi ja ajattele, että normaali repeytyminen on luonnollinen osa synnytystä.
> Ehkäise syvempiä repeämiä muistamalla, että ponnistusvaiheessa on tärkeää edetä hitaasti. Pyri huolehtimaan siitä, että olosi on mahdollisimman turvallinen.
> Ota selvää, miten synnytyskanava on rakentunut. Se auttaa sinua luottamaan siihen, että kehosi on luotu selviämään kaikista synnytyksen vaiheista.

Synnytyksen kesto

Riippumatta siitä, pitkittyykö synnytys tai onko se liian nopea, apua voi olla siitä, että pyrkii olemaan läsnä tilanteessa ja hankkimaan etukäteen tietoa siitä, miten voit auttaa kehoa supistusten aikana.

Moni pelkää voimiensa hiipuvan, jos synnytys pitkittyy ja kipu jatkuu. Pitkä synnytys uuvuttaa sekä fyysisesti että psyykkisesti. On tärkeää tiedostaa myös, että voi levätä tai jopa nukkua synnytyksen aikana riippumatta siitä, kauanko synnytys kestää. 

Yleensä synnyttäjää kehotetaan syömään, lepäämään ja nukkumaan, kun synnytys alkaa. Ohjeen noudattaminen voi tuntua mahdottomalta. Lepääminen on kuitenkin hyvin viisasta.

Jos nopean synnytyksen mahdollisuus pelottaa tai huolestuttaa todella paljon, kätilön kanssa voi käydä etukäteen läpi, mihin kaikkeen pitää varautua. 

Liian nopea synnytys saattaa olla ongelmallinen, koska supistuskivut ovat voimakkaat ja lepotaukoja on vähän. Synnyttäjä ei ehkä ehdi tällöin ymmärtää, mitä tapahtuu ja kokemus voi olla hyvin stressaava. 

Jos tuntuu siltä, että ei ehdi sairaalaan, voi olla parempi jäädä autoon tai pysyä kokonaan kotona, jotta kokemuksesta tulee mahdollisimman hyvä. Tällöin on tärkeää, ettei synnyttäjä ole yksin. Kätilö voi neuvoa tukihenkilöä puhelimessa.

Harjoitus: Valmistautuminen synnytyksen kestoon

> Vältä stressiä ja muista levätä säännöllisesti.

> Älä yritä arvioida, kuinka pitkä synnytyksestäsi tulee.

Tuore äiti

Tuore äiti voi tuntea olevansa äärettömän onnellinen, mutta on myös mahdollista että äidilliset tunteet puuttuvat. Muutokseen sopeutuminen voi vaatia aikaa ja erilaiset tunteet voivat vaihdella. 

Välittömästi synnytyksen jälkeen kehon oksitosiinipitoisuus on hyvin korkea, mikä auttaa synnyttäjää kiintymään lapseensa. Olisi tällöin hyvä, että synnyttäjällä ja lapsella säilyy mielellään keskeytymätön ihokontakti.

Avoimena tuore äiti on myös hauras, joten liiallista sosiaalista aktiivisuutta on alkuun hyvä välttää ensimmäisten päivien ajan. Sairaalan henkilökunnalta voi tarvittaessa pyytää, että perhe saa omaa rauhaa lapsen synnyttyä. Kiintymyssuhde lapseen muodostuu muutamassa päivässä. 

Synnyttäjä tarvitsee synnytyksen jälkeenkin paljon läheisyyttä, kosketusta ja rauhaa. Tällöin oksitosiinia erittyy runsaasti, mikä on on luo paremmat edellytykset imetyksen köynnistymiselle ja kehon nopeammalle toipumiselle synnytyksestä. 

Imetys on kehollinen prosessi, jonka oppiminen voi kestää aikaa. Alussa imetys voi sattua, mutta rinnat tottuvat. Kirjoittaja suosittelee äitiä luottamaan siihen, että hän pystyy ruokkimaan lapsensa.

Kirjoittaja rohkaisee äitiä pyytämään tarvittaessa apua ja tukea ja suhtautumaan avun pyytämiseen myönteisesti.

1. Synnytyspelko, sen vaikutus synnyttäjään ja pelon lievittäminen

Tämä teksti pohjautuu synnytyspelon lievittämistä käsittelevään kirjaan.

 
Synnytys on äärimmäisen fyysinen kokemus, jota on luonnollista pelätä. Useimmat naiset tuntevat jonkinlaista pelkoa synnytyksen aikana.

Kirjoittajan näkemyksen mukaan kipu on luonnollinen osa synnytystä. Pelko voimistaa kivun tunnetta, varoittaa kehoa vaarasta ja hidastaa synnytystä. Kirjoittaja uskoo, että pelkoa voi lievittää ja hallita, jolloin synnyttäjän olo on turvallisempi ja rohkeampi, kipu lievittyy ja synnytys pystyy etenemään.

Miten pelko syntyy ja kuinka se vaikuttaa synnyttäjään?

Pelko on keholle varoitusmerkki, joka valmistaa kehoa mahdolliseen uhkaan; kyseessä on taistelu-/pakoreaktio. Keho laittaa hengissä selviämisen etusijalle ja käynnissä oleva synnytys jää toiseksi.

Erittyvät stressihormonit antavat energiaa ja parantavat keskittymiskykyä. Tällöin mm. pupillit laajenevat, lihaksiin virtaa enemmän verta ja hengitys kiihtyy.

Tämä stressireaktio voikin hidastaa synnytystä, koska uhan aiheuttaja on sisäinen (oma keho) eikä ulkoinen uhka: uhan aiheuttaja ei poistu pakenemalla tai taistelemalla vastaan.

Pelko saa aikaan tunnelinäön, jolloin kaikki huomio keskittyy pelon aiheuttajaan eli kipuun ja kivun merkitys synnytyksessä kasvaa suhteettoman suureksi. Tällöin myös kokemus kivun voimakkuudesta kasvaa. Jos kehon stressitila pitkittyy ja keho ei pysty lepäämään, seuraa luopumisen ja toivottomuuden tunteita.

Synnytyspelon lievittäminen

Uudenlainen asennoituminen kehoon on ratkaiseva askel. Synnyttäminen ei muutu helpoksi, eikä kipu hellitä, mutta uusi asenne auttaa naista rauhoittumaan, jolloin kipu ei tunnu enää niin uhkaavalta ja voi olla helpommin siedettävää. Apuna voi käyttää erilaisia keinoja, jotka auttavat kivun ja pelon kohtaamisessa.

Kirjan kirjoittaja on esittelee neljä keinoa synnytyspelon lievittämiseen: hengitys, rentoutuminen, ääni ja ajatuksen voima.

Lisäksi kirjoittaja suosittelee hankkimaan tarvittavaa tietoa synnytyksen eri vaiheista ja niiden helpottamisesta. Tämä auttaa ymmärtämään omaa kehoa ja auttamaan kehoa synnytyksessä.