Synnytys: Synnytyspelon vaikutus ja synnytyksen kulku

Tämä tiivistelmä pohjautuu synnytyspelon lievittämistä käsittelevään kirjaan. Kirja: Susanna Heli. Peloton synnytys - kohti turvallista kokemusta. Gummerus 2020.

Synnytyspelko ja sen vaikutus

Synnytys on äärimmäinen fyysinen kokemus, jonka pelkääminen on Susanna Helin mukaan vaistomaista. Myös kova tai sietämätön kipu synnytyksen aikana on luonnollinen osa synnytystä. Pelko voimistaa kivun tunnetta, käynnistää taistelu-/pakoreaktion ja voi hidastaa synnytystä. Tästä syystä sekä pelkoa että kipua kannattaa pyrkiä lievittämään.

Kun pelko lievittyy, synnyttäjän olo on rauhallisempi ja turvallisempi, synnytys pystyy etenemään ja myös kipu voi tuntua siedettävämmältä.

Synnytyspelko voi lievittyä, kun hankkii etukäteen tietoa itseä pelottavasta asiasta ja miten omaa pelkoa voi helpottaa (itseapukeinot, tukihenkilön rooli, kivun lievitys, hoitohenkilökunnan tuki). Tiedon hankinnasta esimerkkinä on se, että jos pelkää synnytyskipua, asiassa voi auttaa se, että selvittää, mistä synnytyskipu johtuu ja mikä on sen merkitys synnytyksessä. Vastaavasti esimerkiksi repeämien pelossa voi ottaa selvää repeämistä (ja vaikea-asteisen repeämän ehkäisystä) tai uuden tilanteen pelossa itse synnytyksen kulusta.

Synnytyksen kulku

Kohtu on lihas, joka kasvaa raskauden edetessä. Sen toiminta on tahdosta riippumatonta. Samoin toimii esimerkiksi sydänlihas.

Supistus tarkoittaa sitä, että kohtu supistuu kokoon, mikä on kivuliasta. Supistukset kuuluvat synnytykseen ja saavat synnytyksen etenemään. Supistuksen kesto ja voimakkuus lisääntyvät synnytyksen edetessä ja siten myös kipu voimistuu. Synnytyskipu johtuu pääosin supistuksista.

Synnytyskivun voimakkuuteen voi vaikuttaa myös itse. Oksitosiini on kehon erittämä hormoni, joka lievittää ahdistusta ja kipua. Oksitosiinin määrää voi lisätä turvallisuuden tunteella.

Jokaista supistusta seuraa tauko. Synnytyksen alussa tauot kestävät useamman tunnin ja synnytyksen lopussa noin minuutin. Taukojen aikana lepääminen on tärkeää jaksamisen kannalta, sillä synnytys kestää usein pitkään.

Pelkoa ja stressiä lievittämällä synnyttäjä pystyy lepäämään - jopa nukkumaan tai torkkumaan - taukojen aikana, mikä auttaa jaksamaan läpi synnytyksen.

Synnytyksen vaiheet

Synnytyksen vaiheet jaetaan kolmeen: latenssivaihe, avautumisvaihe ja ponnistusvaihe.

Tavoitteena voi pitää sitä, että elää synnytyksen läpi supistus kerrallaan ja pyrkii lepäämään supistusten välillä riippumatta siitä, mikä synnytyksen vaihe on meneillään.

Latenssivaihe 

Kohtu lämpenee. Supistukset ovat heikkoja, lyhyitä ja epäsäännöllisiä ja ne avaavat kohdunsuuta. Supistusten voimasta kohdunsuu aukeaa 0 cm -> 5 cm.

Synnyttäjä voi supistusten tullessa seisoa ja keskittyä hengitystekniikkaan ja kehon rentouttamistekniikoihin. Jotkut synnyttäjät kokevat jo kovempaa kipua ja voivat tarvita enemmän tukea. Välillä voi kirjoittaa muistiin, kuinka usein supistuksia tulee.

Latenssivaihe voi kestää vain hetken tai useita vuorokausia. Synnytyksen käynnistyminen vie usein aikaa eikä mikään merkki (esim lapsiveden meno, supistukset tai limatulpan irtoaminen) merkitse suoraan synnytyksen käynnistymistä vaikka toisaalta voi merkitä.

Jotta voimia säästyisi synnytyksen myöhempiin vaiheisiin, kannattaa keskittyä supistusten välillä johonkin aivan muuhun sen sijaan, että tarkkailee itseään ja väsyttää itsensä niin.

Avautumisvaihe

Supistukset avaavat kohdunsuun 5 cm -> 10 cm.

Avautumisvaiheessa supistukset ovat yleensä yhtä pitkiä ja tauot säännöllisempiä. Supistusten (ja kipujen) voimakkuus kasvaa. Synnyttäjä voi tuntea epätoivoa. Avautumisvaiheen kesto vaihtelee muutamasta tunnista noin vuorokauteen. 

Keholle voi antaa aikaa tottua kipuun, mutta myös erilaisia kivun lievityskeinoja voi käyttää. Itsensä rauhoittamiseen ja kivun lievitykseen kuuluvat tällöin myös kaikki itseapukeinot (hengitys, rentoutuminen, äänen käyttö ja ajatuksen voima).

Tukihenkilön merkitys kasvaa ja supistukset voi pyrkiä kohtaamaan yhdessä hänen kanssaan. Tukihenkilö voi auttaa synnyttäjää keskittymään tähän hetkeen ja muistuttaa, mistä kaikesta synnyttäjä on jo selvinnyt.

Ponnistusvaihe

Ponnistusvaihe alkaa kun lapsi on liikkunut synnytyskanavassa ja lapsen pää painaa lantionpohjaa. Tällöin kaikki itseapukeinot, tukihenkilön tuki ja turvalliselta tuntuva ympäristö ovat hyväksi, jotta synnyttäjä kokee vähemmän pelkoa. Tämä auttaa synnytystä etenemään.

Ponnistamisen tarve voi tuntua koko kehon valtaavana voimakkaana impulssina. Ponnistamisen tunne voi myös olla vaikeampi erottaa erityisesti, jos käytössä on lääkkeellinen kivunlievitys.

Kun ponnistamisen tarve tulee, sitä kannattaa myötäillä parhaansa mukaan, jotta synnytys etenee. Kuitenkin joskus voi olla tarpeen jopa hidastaa ponnistamista, jotta kehon kudokset ehtivät joustaa paremmin. Kätilö ohjeistaa tässä.