Perheväkivallasta kärsivien pitäisi saada nopeasti apua lasten kehityksen vuoksi. Perheväkivalta
vaikuttaa lapsiin aina jollakin tavalla. Siihen, mitkä vaikutukset
ovat, liittyy monenlaisia tekijöitä, kuten lapsen kehitystaso,
väkivalta-altistuksen kesto ja laatu sekä lapsen tunnesuhde tekijään ja
uhriin.
Lapsen elämässä voi olla väkivallan vaikutuksilta suojaavia tekijöitä, mutta ne vaikuttavat lähinnä niin, ettei lapsi "invalisoidu" kokemustensa vuoksi. Pitkäkestoinen väkivalta jättää jälkiä. Jos perheessä on muitakin ongelmia (päihde-/mielenterveys-), vaikutukset ovat raskaammat.
Lasta voi jossakin määrin suojata väkivallan vaikutuksilta: lapsen pitäisi saada kokea, että hänen elämäänsä kuuluu kaikesta huolimatta ainakin yksi sellainen aikuinen, joka on turvallinen, välittävä, ymmärtäväinen ja kuunteleva. Kuka tahansa voi olla tällainen kuuntelija. Joka tapauksessa lapsi ei saisi koskaan kasvaa väkivaltaisessa kodissa. Traumaattisen tilanteen käsittelyyn kannattaa hakea ammattiapua. Tarvittaessa on tehtävä lastensuojeluilmoitus.
Lapsi syyttää usein itseään perheväkivallasta. Tämän vuoksi lapselle pitäisi kertoa, mitä on tapahtunut ja miksi (esim. "Isä ja äiti löivät toisiaan, koska...") ja että se ei ole lapsen syytä. Lapselle on kerrottava myös, että väliin meneminen ei ole lapsen vastuulla ja että avun hakeminen ja turvaan meneminen ovat oikeita tapoja toimia. Lapsen kanssa voi tehdä turvasuunnitelman.
Lapsuuden aikaisten väkivaltakokemusten pitkäaikaisseurauksia voivat olla esim.:
- Muutokset keskushermostossa. Stressaantuu herkemmin ja stressistä toipuminen kestää pidempään
- Luottamus ja turvallisuuden tunne kärsii. Väkivallan (fyys, psyyk) kohteina olleilla riittämättömyyden ja arvottomuuden tunteita ja syvästi vaurioitunut itsetunto. Erityisesti heillä, joilla painopiste oli henkisessä väkivallassa, on suuri riski sairastua psyykkisesti: masennus, pelkotilat, ahdistuneisuushäiriöt, paniikkihäiriö, traumaperäinen stressihäiriö...
- Väkivaltainen käytös omissa ihmissuhteissa mahdollista. Esimerkiksi naisille tehdyn kyselytutkimuksen mukaan miehistä, joiden isä oli väkivaltainen puolisoaan tai muita perheenjäseniään kohtaan, lähes 40 % on ollut joskus väkivaltainen nykyistä kumppaniaan kohtaan.
- Oppimisvaikeudet, heikentynyt muisti. Heikommin kouluttautuminen.
- Alkoholin tai huumeiden väärinkäyttö, itsetuhoinen käytös.
- Selittämätön ahdistus, raivo, voimakas syyllisyyden tunne -> tunteet seuraavat usein läpi elämän.
- Tunne-elämän vaikeudet: tunteiden latteus tai vaikeus säädellä tunteita, vaikeus tunnistaa muiden ilmeitä. Esim. myös kyllästyneen tai väsyneen ilmeen tulkitsee vihaiseksi.
- Alistuminen, itsensä syylliseksi mieltäminen, ajattelu että on ansainnut tulla pahoinpidellyksi.
- Normien sisäistäminen hankaloituu, varasteleminen, vaikeus sulattaa erilaiset säännöt.
Jos lapsi joutuu seuraamaan perheväkivaltaa...
- Tilanne on yhtä huono kuin että lasta pahoinpideltäisiin.
- Lapsi voi kokea väkivaltatilanteiden (esim. äitiin kohdistuvan väkivallan) seuraamisen pelottavampana kuin itseensä kohdistuvan väkivallan: lapsi pelkää usein, että äiti voi kuolla. Se on lapselle erittäin kuormittavaa.
- Väkivaltaa seuraamaan joutuvilla lapsilla on erilaisia psyykkisiä oireita yhtä paljon ja jopa enemmän kuin niillä, joita on pahoinpidelty (lähteenä Poliisiamk:n tutkimus).
- Vanhempien välinen väkivalta voi vaikuttaa myös vanhempana pärjäämiseen, eikä vanhempi pysty välttämättä olemaan lapselle läsnä ja käytettävissä, jos kärsii itse traumoista ja pelkää. -> Epäsuora vaikutus lapsen hyvinvointiin.
Lähteinä seuraavien sivut: THL, turvakoti.net, Mielenterveysseura, Haaste-lehden nettiartikkeli ja Riku (rikosuhripäivystys)