Perheväkivalta: seuraukset lapselle

Perheväkivallasta kärsivien pitäisi saada nopeasti apua lasten kehityksen vuoksi. Perheväkivalta vaikuttaa lapsiin aina jollakin tavalla. Siihen, mitkä vaikutukset ovat, liittyy monenlaisia tekijöitä, kuten lapsen kehitystaso, väkivalta-altistuksen kesto ja laatu sekä lapsen tunnesuhde tekijään ja uhriin.

Lapsen elämässä voi olla väkivallan vaikutuksilta suojaavia tekijöitä, mutta ne vaikuttavat lähinnä niin, ettei lapsi "invalisoidu" kokemustensa vuoksi. Pitkäkestoinen väkivalta jättää jälkiä. Jos perheessä on muitakin ongelmia (päihde-/mielenterveys-), vaikutukset ovat raskaammat.

Lasta voi jossakin määrin suojata väkivallan vaikutuksilta: lapsen pitäisi saada kokea, että hänen elämäänsä kuuluu kaikesta huolimatta ainakin yksi sellainen aikuinen, joka on turvallinen, välittävä, ymmärtäväinen ja kuunteleva. Kuka tahansa voi olla tällainen kuuntelija. Joka tapauksessa lapsi ei saisi koskaan kasvaa väkivaltaisessa kodissa. Traumaattisen tilanteen käsittelyyn kannattaa hakea ammattiapua. Tarvittaessa on tehtävä lastensuojeluilmoitus.

Lapsi syyttää usein itseään perheväkivallasta. Tämän vuoksi lapselle pitäisi kertoa, mitä on tapahtunut ja miksi (esim. "Isä ja äiti löivät toisiaan, koska...") ja että se ei ole lapsen syytä. Lapselle on kerrottava myös, että väliin meneminen ei ole lapsen vastuulla ja että avun hakeminen ja turvaan meneminen ovat oikeita tapoja toimia. Lapsen kanssa voi tehdä turvasuunnitelman.

Lapsuuden aikaisten väkivaltakokemusten pitkäaikaisseurauksia voivat olla esim.:

- Muutokset keskushermostossa. Stressaantuu herkemmin ja stressistä toipuminen kestää pidempään
- Luottamus ja turvallisuuden tunne kärsii. Väkivallan (fyys, psyyk) kohteina olleilla riittämättömyyden ja arvottomuuden tunteita ja syvästi vaurioitunut itsetunto. Erityisesti heillä, joilla painopiste oli henkisessä väkivallassa, on suuri riski sairastua psyykkisesti: masennus, pelkotilat, ahdistuneisuushäiriöt, paniikkihäiriö, traumaperäinen stressihäiriö...
- Väkivaltainen käytös omissa ihmissuhteissa mahdollista. Esimerkiksi naisille tehdyn kyselytutkimuksen mukaan miehistä, joiden isä oli väkivaltainen puolisoaan tai muita perheenjäseniään kohtaan, lähes 40 %  on ollut joskus väkivaltainen nykyistä kumppaniaan kohtaan.
- Oppimisvaikeudet, heikentynyt muisti. Heikommin kouluttautuminen.
- Alkoholin tai huumeiden väärinkäyttö, itsetuhoinen käytös.
- Selittämätön ahdistus, raivo, voimakas syyllisyyden tunne -> tunteet seuraavat usein läpi elämän.
- Tunne-elämän vaikeudet: tunteiden latteus tai vaikeus säädellä tunteita, vaikeus tunnistaa muiden ilmeitä. Esim. myös kyllästyneen tai väsyneen ilmeen tulkitsee vihaiseksi.
- Alistuminen, itsensä syylliseksi mieltäminen, ajattelu että on ansainnut tulla pahoinpidellyksi.
- Normien sisäistäminen hankaloituu, varasteleminen, vaikeus sulattaa erilaiset säännöt. 

Jos lapsi joutuu seuraamaan perheväkivaltaa...

- Tilanne on yhtä huono kuin että lasta pahoinpideltäisiin.
- Lapsi voi kokea väkivaltatilanteiden (esim. äitiin kohdistuvan väkivallan) seuraamisen pelottavampana kuin itseensä kohdistuvan väkivallan: lapsi pelkää usein, että äiti voi kuolla. Se on lapselle erittäin kuormittavaa.
- Väkivaltaa seuraamaan joutuvilla lapsilla on erilaisia psyykkisiä oireita yhtä paljon ja jopa enemmän kuin niillä, joita on pahoinpidelty (lähteenä Poliisiamk:n tutkimus).
- Vanhempien välinen väkivalta voi vaikuttaa myös vanhempana pärjäämiseen, eikä vanhempi pysty välttämättä olemaan lapselle läsnä ja käytettävissä, jos kärsii itse traumoista ja pelkää. -> Epäsuora vaikutus lapsen hyvinvointiin.

Lähteinä seuraavien sivut: THL, turvakoti.net, Mielenterveysseura, Haaste-lehden nettiartikkeli ja Riku (rikosuhripäivystys)

Väkivalta ihmissuhteessa: miksi väkivaltaa kokeva ei eroa suhteesta

Syitä, miksi parisuhdeväkivaltaa kokeva ihminen ei lopeta suhdetta:
- Kokija voi ajatella, että hän (ja/tai lapsi) on ansainnut väkivaltaisen kohtelun tai provosoinut siihen.
- Väkivalta hiipii suhteeseen usein pikku hiljaa ja siihen ehtii tottua ja tavallaan turtua. Väkivalta ilmenee usein jaksoittain ja hyvinä aikoina tapahtuu paljon positiivisia asioita. 
- Kokija voi uskoa ja toivoa, että tekijä muuttuu ja väkivalta loppuu. Hyvien hetkien illuusio: usko siihen, että rakkaus lopettaa väkivaltaisen käytöksen vielä jossakin vaiheessa (tai että väkivalta loppuu muuten vain itsestään).
- Vaikea irtaantua: tunne- ja vastuusdokset. Voi olla on/off suhde. Kokija voi mieltää olevansa  vastuussa tekijän hyvinvoinnista tai pyrkii pysymään suhteessa lasten takia.
- Jos kyse on lapseen kohdistuvasta kuritusväkivallasta, niin vanhemmilla voi olla asiasta kuitenkin kohtalaisen yhtenäinen näkemys. Tai ainakaan toinenkaan osapuoli ei näe kuritusväkivaltaa mitenkään erityisen haitallisena.
- Väkivalta voi traumatisoida ja masentaa -> lamaannuttaa. Murentunut itsetunto, itsensä tunteminen arvottomaksi, voimattomaksi, alistetuksi ja yksinäiseksi -> ei voimia lähteä suhteesta. 

- Voi olla huoli siitä, miten itse tulee taloudellisesti toimeen eron jälkeen.
- Suhteesta lähtemisen seuraukset ja väkivallan uhka voi pelottaa.
- Häpeä ja syyllisyyden tunne voivat estää avun hakemista ja suhteesta irtautumista.
- Apua ei välttämättä ole tarjolla tai sen hakeminen voi tuntua ylivoimaiselle, eikä tilanteesta näytä olevan ulospääsyä.

Miten väkivaltaisessa suhteessa olevaa voi auttaa: 

- Väkivalta kannattaa ottaa puheeksi ja kysyä suoraan. Oman asenteen pitäisi olla tukeva ja ymmärtävä. Asian puheeksi ottamisen tarkoitus on se, että läheinen alkaa miettiä asiaa, tunnistaa tilanteen ja hakee apua.
- Apua on olemassa ja väkivaltakierre voidaan katkaista, mutta ilman ulkopuolista apua se tuskin katkeaa; aina kannattaa hakea apua väkivaltaan ja kannustaa väkivallan kokijaa siihen. Avun hakemisessa pääsee alkuun vaikka osoitteen www.nettiturvakoti.fi avulla,
- Huom! Lapsia ei oteta heti huostaan, joten sitä ei tarvitse pelätä. Perhettä pyritään ensin auttamaan muutoin ja huostaanotto on ratkaisu silloin, kun mikään muu ei ole tarkoituksenmukaista.

Lähteenä: Väestöliitto, Thl, Mielenterveysseura, Yle.fi , Nettiturvakoti

Riittämättömyyden tunne: mikä avuksi

Kerään tähän ideoita eri lähteistä.

- Ymmärrys siitä, mistä riittämättömyyden tunne johtuu, ei aina riitä muuttamaan itse tunnekokemusta. Sen sijaan tunteeseen kannattaa pyrkiä ottamaan välimatkaa: voi yrittää katsoa itseä 3. persoonan näkökulmasta tai sitten miettiä, mitä sanoisi ystävälle, joka kärsii riittämättömyyden tunteesta samasta syystä.

- Riittämättömyyttä tuntiessa huomionsa voi tietoisesti siirtää muuhun (esim. miettiä, mitä hyvää tilanteessa on /mitä hyviä puolia itsessä on / voi palauttaa mieleen jonkin mukavan muiston). Kannattaa keskittyä omien positiivisten puolien tunnistamiseen (olla ylpeä niistä!) ja tehdä asioita, joista nauttii ja joilla on itseen myönteinen vaikutus. Se vahvistaa hyvää oloa ja tunnetta siitä, että on riittävä.

- Riittämättömyyden tunteesta ei pääse täysin eroon eikä ihminen ole koskaan valmis tai täydellinen. Rauhan pystyy löytämään, kun hyväksyy itsensä omana itsenään, kaikkine puutteineen. Omien puutteiden hyväksyminen vähentää tunnetta niistä.

- Onko oma riittämättömyyden tunne todellinen ja _tästä hetkestä johtuva_ vai onko jäänyt kiinni vanhoihin ajatus malleihin? Joskus on paikallaan tarkentaa kuvaa omasta ihanneminästä (ovatko vaatimukset itseä kohtaan epärealistiset) tai miettiä, mitä on itselle oikeasti tärkeää (esim. lepo, hyvät välit läheisiin).

- Vastoinkäymiset ja epäonnistumiset eivät tee ihmisestä huonoa. 

- Jokaisen kannattaa olla itselleen lempeä ja hyväksyä väärät tekonsa. Yleensä ihminen toimii elämässään sen hetkisten kykyjensä ja jaksamisensa mukaan. Jos on tehnyt virheen, paras mitä voi tehdä, on erilaiseen suuntaan lähteminen, jotta virhe ei toistu.

- Positiiviseen psykologiaan voi tutustua.