RENTOUTUMINEN
Susanna Heli suosittelee keskittymään johonkin ajatukseen, kuten siihen että keho on painava. Keskittyminen lievittää stressiä ja estää ajatusten poukkoilua. Keskittyessä synnyttäjä ei taistele niin herkästi supistuksia vastaan vaan myötäilee niitä.
Heli suosittelee, että synnyttäjä pyrkii olemaan aktiivisesti passiivinen, jolloin keho antaa synnytyksen edetä. Synnytyksen suunnan voi ajatella olevan alaspäin ja että tavoitteena on myötäillä tätä liikettä. Supistuksilla voi kuvitella olevan huipun sijaan pohja; on helpompi vajota pohjalle kuin kiivetä huipulle.
Sukellustekniikka
Eräs kätilö kehitti "sukellustekniikan". Sukellustekniikka auttaa naista lopettamaan taistelun supistuksia vastaan niin, että hän sen sijaan sukeltaakin kehoonsa ja antautuu kipuaallon vietäväksi.
Ajatus perustuu siihen, että nainen antaa periksi ja muuttuu passiiviseksi. Helin esittelemät keinot hengitys ja rentoutuminen ovat saaneet vaikutteita sukellustekniikasta.
Jännittyneet lihakset
Pelko voi aktivoida sarjan automaattisia kehollisia reaktioita. Pelkoon ja stressiin reagoi herkimmin epäkäslihas, joka yltää niskasta hartioihin ja yläselkään. Epäkäslihas on kasvolihasten tavoin läheisessä yhteydessä tunteisiin. Kun ihminen altistuu jollekin uhkaavalle, tunteet jännittävät nämä lihakset.
Automaattisen reaktion voi pysäyttää rentouttamalla hartiat, kasvot ja kehon ja antamalla otsan huoliryppyjen silitä.
Kun tietoisesti rentoutuu supistuksen aikana, kipukokemus ei ole niin kielteinen. Rentoutumalla ja kuvittelemalla kehon painavaksi pystyy ehkäisemään pakoreaktion.
Painon ja passiivisuuden tunne havainnollistuu konkreettisesti kuvitellessa, miltä tuntuu vajota veteen. Jokaisen hengenvedon myötä eri kehonosat muuttuvat yhä raskaammiksi.
Supistuksen aikana: Nojaa pääsi tukea vasten, anna käsivarsien ja hartioiden roikkua täysin velttoina, leuan ja kasvojen valahtaa. Seiso jalat harallaan ja koukista rytmikkäästi polviasi niin, että liike suuntautuu lattiaa kohti. Syvennä rentoutumistasi uloshengityksen avulla. Kiinnitä erityistä huomiota hartioihin, sillä ne jännittyvät herkästi.
Harjoitus
Asetu makuulle tai nojaudu taaksepäin. Kokeile sitten jännittää/rentouttaa eri kehonosia niin, että tunnet eron rennon ja jännittyneen lihaksen välillä.
Vaihe 1
Jännitä ja rentouta 2–3 kertaa
- otsa/silmät, leuka/suu
- niska/hartiat, käsivarret/kädet
- reidet/takapuoli, jalat.
Vaihe 2
1. Jännitä koko kehosi ja mieti, miltä eri kehonosissa tuntuu. Millaisia tunteita se synnyttää?
2. Voit vahvistaa alaspäin suuntautuvaa liikettä uloshengityksen avulla. Jännitä ensin koko keho. Hengitä sitten ulos ja anna samalla leuan ja pään valahtaa, hartioiden pudota, käsivarsien ja käsien veltostua, selän, takapuolen ja reisien rentoutua.
3. Toista sama muutamia kertoja ja huomaa, miten jännitys valahtaa kehostasi jokaisen uloshengityksen myötä. Miltä kehossasi tuntuu? Millaisia tunteita sinussa syntyy?
Rentoutustekniikka supistuksen aikana
Kun supistus alkaa, seiso tai käy makuulle. Nojaudu jotakin tai jotakuta (tukihenkilöäsi) vasten. Antaudu täysin alaspäin suuntautuvalle liikkeelle.
1. Rentouta kasvot ja otsa kauttaaltaan, anna suun jäädä vähän auki niin, että alaleuka on rento.
2. Rentouta hartiat ja anna niiden vajota pehmeästi yhä alemmas.
3. Rentouta sitten muu keho ja anna käsivarsien, käsien, takapuolen ja säärten vajota. Anna koko kehon valahtaa alaspäin painovoiman vetämänä.
4. Ajattele sanaa painava, painava, painava.
5. Käytä uloshengitystä apunasi rentoutuaksesi yhä syvemmin.
Rentouta erityisesti:- otsa/silmät, leuka/suu
- niska/hartiat
- reidet/takapuoli.
Lantionpohjan lihakset
Lantionpohjassa on useita lihaksia, joita synnyttäjä saattaa tiedostamattaan jännittää supistuksen aikana. Siitä seuraa se, että ne hidastavat tai vaikeuttavat synnytyksen etenemistä - kehon eri lihakset ovat yhteydessä toisiinsa. Siksi lantionpohja jännittyy, kun jännittää kasvoja, leukaa ja suuta. Lantionpohjan rentoutta voi lisätä pitämällä kasvot ja leuan rentoina supistuksen aikana.
Lantionpohjaharjoituksia
Voit itse tuntea tämän yhteyden, kun jännität lantionpohjaa niin paljon kuin pystyt ja yrität puhua samaan aikaan.
Jännitä lantionpohjaa.
Kun olet saavuttanut maksimaalisen jännityksen, ala puhua. Tarkkaile, miltä huulissasi, leuassasi ja poskissasi tuntuu.
ÄÄNI
Avautumisvaiheen lopussa ja ponnistusvaiheessa voi olla vaikea hengittää äänettömästi, koska synnytys on yhä fyysisempää ja paine lantionpohjassa kovaa. Keho voi myötäillä paineen tunnetta esimerkiksi ääntelemällä.
Äänen käyttö on kehon keino helpottaa sisäistä painetta, ja monet naiset tuntevat tarvetta äännellä synnytyksen aikana.
Äänen avulla supistukset on helpompi ottaa vastaan etenkin avautumisvaiheen lopussa ja ponnistusvaiheessa. Ääntely voi tuntua nololta, mutta siihen kannattaa suhtautua luonnollisena osana synnytystä.
Matala ja hoitava ääni
Jos olo on pelokas, ääni on korkea ja jännittynyt. Se vahvistaa pakoreaktiokäyttäytymistä ja lisää lihasjännitystä, mistä syntyy noidankehä.
Miellyttävällä ja matalalla äänellä ääntely ehkäisee pelkoa ja stressiä, mikä auttaa kehoa.
Matala ääni aktivoi myös lantionpohjassa sijaitsevia lihaksia, joita käyttää ponnistaessa; matalaa ääntä voi hyödyntää ponnistusvaiheessa. Vatsalihakset ja lantionpohjan lihakset auttavat lasta työntymään alaspäin synnytyskanavassa.
Synnytyksen lopussa voi olla vaikeaa pitää uloshengitys pitkänä, ja silloin ääni auttaa säilyttämään pehmeän ja tasaisen hengitysrytmin. Tekniikka on yksinkertainen: hengittää äänen avulla ulos jokaisella uloshengityksellä. Muistutus: äänen pitää olla pehmeä eikä liian korkea.
Harjoitus
Äänteleminen voi tuntua oudolta, ja siksi tätä harjoitusta kannattaa kokeilla ennen synnytystä, jolloin tietää, toimiiko se itsellä. Toisaalta harjoitus, joka tuntuu vieraalta arjessa, voi toimia synnytyksessä.
Asetu makuulle tai istu mukavassa ja rennossa asennossa. Kiinnitä huomiota hengitykseesi. Kun olet hengittänyt muutaman kerran sisään ja ulos, paina huulet kevyesti yhteen ja anna uloshengityksen muuttua mmm-äänteeksi. Äänen pitää olla tasainen ja yhtä pitkä kuin uloshengitys. Toista muutamia kertoja.
Rentouta leuka ja huulet. Muuta uloshengitysääni hiukan aktiivisemmaksi, niin että se muistuttaa matalaa ahh-ääntä. Suu on hiukan raollaan. Hyödynnä oman hengityksesi rytmiä äläkä pakota ääntä. Hengitä pehmeästi sisään ja anna koko uloshengityksesi muuttua pehmeäksi ja matalaksi ahh-ääneksi. Rentouta leuka ja hartiat. Toista pari kertaa hitaasti ja rauhallisesti.
Tee sama muutamia kertoja käyttämällä kovempaa ja matalampaa ääntä. Tunnetko, kuinka vatsalihakset aktivoituvat, kun ääni on matala ja voimakas?
Kokeile sitten kimeää iiiiii-ääntä. Miltä se tuntuu? Toista muutamia kertoja. Mitä lihaksia käytät? Huomaatko, miten nielusi väsyy? Mihin voima suuntautuu?
Palaa takaisin matalaan pehmeään ääneen. Toista muutamia kertoja. Millaisia tunteita havaitset itsessäsi? Voitko tuntea voiman ja suunnata sen kulkemaan alaspäin kehosi läpi?
Kokeile sitten kallistaa päätäsi aavistuksen verran taaksepäin niin, että suusi on hiukan raollaan ja huulet rennot. Anna äänen virrata suustasi ja käännä kämmenesi ylöspäin. Miltä tämä tuntuu? Toista muutamia kertoja.
Äänitekniikka supistuksen aikana
1. Kun supistus alkaa, anna matalan ja pitkän äänen kummuta syvältä vatsastasi. Rentouta leuka, huulet ja kaula sen sijaan että jännittäisit lihaksia. Mitä voimakkaammin ääntelet, sitä matalammaksi ääni muuttuu. Äänen pitää olla tasainen ja pehmeä ja kestää suunnilleen yhtä kauan kuin uloshengityksen.
2. Kaulan asennolla on merkitystä. Jos leukasi on rintaa vasten, koko kaulan alue voi lukkiutua. Kallista sen sijaan päätäsi hiukan taaksepäin, jotta kaula ”avautuu”. Niin vältät tiedostamattoman lukkiutumisen. Kokeile kuitenkin, mikä tuntuu sinusta hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti