5. Itseapukeino: hengitys

Tämä teksti pohjautuu synnytyspelon lievittämistä käsittelevään kirjaan.

HENGITYS 

Tunteet näkyvät tavassa hengittää. Hyvä olo -> tyytyväinen huokaus. Pelko -> hengityksen pidätys. Halu paeta -> kiivas hengitys. Usein hengitystapa ilmentää synnyttäjän pelkoa selvimmin. Kiivas hengitys voimistaa kipua, lisää kehon jännittyneisyyttä ja aiheuttaa ahdistusta. Ahdistuksesta seuraa hyperventilaatiota eli liikahengitystä ja liikahengitys lisää ahdistusta -> noidankehä. 

Jotta kielteisen tapahtumasarjan saisi pysäytettyä, synnyttäjän kannattaa yrittää löytää uudelleen luonnollinen tapa hengittää. Oikea hengitystapa on hyvä keino lievittää pelkoa ja vahvistaa turvallisuudentunnetta ja rentouttaa. Kirjoittajan mukaan se on itseapukeinoista tehokkain.

Luonnollinen hengitys on rauhallista ja pakottamatonta. Uloshengitys on tällöin pehmeää ja äänetöntä ja uloshengityksen aikana hartiat ja keho rentoutuvat.  Hengitys voi tapahtua suun tai nenän kautta ja olisi hyvä, ettei sitä ajattele liikaa.

Supistusten aikana synnyttäjä tuntee halua hengittää voimakkaasti, mikä on pelkoon liittyvä vaistonvarainen reaktio, jotta lihakset hapettuisivat maksimaalisesti mahdollista pakoa varten. Voimakas hengitys lisää pelkoa ja jännitystä. Reaktion voi ehkäistä hengittämällä pehmeästi ja äänettömästi. Pehmeä ja äänetön hengitys voi tarkoittaa pientä äänen pitämistä, mutta sen pitäisi muistuttaa tuulta, joka virtaa sisään ja ulos kehon läpi. 

Jos supistukset ovat niin voimakkaita, että synnyttäjä ei pysty hengittämään pehmeästi ja äänettömästi, hän voi ottaa käyttöön äänen. Kun synnyttäjä ääntelee koko uloshengityksen ajan, se estää hengittämästä pingottuneesti. 

Kun supistus on ohi, synnyttäjä saa hengittää normaalisti. 

Harjoitus: hengityksen tarkkailu

Vaihe 1. Tarkkaile, millaista normaali hengityksesi on: hengityksen äänekkyys /hilljaisuus, millä kehon osalla hengität, mitä keholle tapahtuu sisään hengittäessä ja entä ulos hengittäessä. 

Vaihe 2. Kokeile hengittää äänekkäästi ja teennäisesti niin, että hengenvetosi kuuluvat huoneessa. Hengitä hetken ajan liioitellen. Kiinnitä huomiota siihen, miten tunteesi muuttuvat. Mikä on suurin ero ensimmäiseen hengitystapaan verrattuna?

Vaihe 3. Palaa pehmeään, äänettömään hengitykseen. Anna uloshengityksen virrata hitaana, pehmeänä ja hyvää tekevänä. Hengitä niin, että sinulla on hyvä olla. Jatka jonkin aikaa. Kiinnitä huomiota tunteisiisi. Miltä kehossasi tuntuu?

Pyydä tukihenkilöäsi kuuntelemaan hengitystäsi niin, että myös hän kuulee eron.

Hengitystekniikka supistusten aikana

Ohjeet koko supistuksen ajaksi

1. Pehmeä, äänetön sisäänhengitys. Jos vedät keuhkoihisi liikaa ilmaa, hartiat ja ylävartalo vetäytyvät automaattisesti ylöspäin.

2. Pitkä, pehmeä, äänetön uloshengitys. Uloshengitys muodostaa hengityskierron pisimmän osan ja on sisäänhengitystä pidempi. Uloshengityksen aikana keho rentoutuu ja laskeutuu alaspäin.

Päätä supistus huokaukseen

Huokaisemista voi käyttää luonnollisena rentoutumiskeinona synnytyksen aikana. Kun supistus hellittää, sen aikana kertynyttä jännitystä voi olla vaikea saada laukeamaan. Lihaksia voi tiedostamattaan edelleen jännittää, jolloin on vaikea levätä. Huokaiseminen supistuksen lopuksi on hyvä tapa rentouttaa ja neutralisoida keho.

Harjoitus

Tarkkaile ensin, mitä kehossasi tapahtuu huokaistessasi. Vedä keuhkot hitaasti täyteen ilmaa ja huokaise sekä äänekkäästi että äänettömästi. Voit yrittää synnyttää äänen (esim aaa-ääni). Vahvista liikettä jos pystyt. Kokeile muutaman kerran.

Päätä jokainen supistus niin, että täytät keuhkosi ilmalla ja huokaiset. Tee tämä kerran tai kaksi. Huokaus voi olla äänetön tai muistuttaa haaa-ääntä. Liioittele halutessasi. Pudota hartiasi ja tunne kehosi paino, kun ilma virtaa ulos.